06. lokakuuta 2006
Teksti:

”Mugison.” ”Mugison.” ”Mugison.”
    Reykjavikissa vaihtoehtofolkkia soittavan artistin nimi tuntuu olevan kaikkien musiikintuntijoiden huulilla.
    ”Islannissa Mugison on jo lyönyt läpi”, reykjavikilaisen Greenhouse Recordsin johtaja Mio, 28, kertoo.
    Islannissa jylläävästä folk-buumista nostetta saanut artisti on julkaissut neljä albumia ja keikkaillut paljon ulkomailla, esimerkiksi Saksassa. Lavalle hän kipuaa yksin, mukanaan vain kitara, halpa mikrofoni ja kannettava tietokone.
    Vaatimattomat puitteet eivät jarruta esiintymistä. Pienessä kalastajakylässä varttunut Mugison tunnetaan voimakkaista liveperformansseista.
    Islantilaisille tyypilliseen tapaan Mugison ottaa musiikkiinsa vaikutteita sekä saaren perinteestä että maailmalta. 30-vuotiaan artistin folk on rujoa, mutta kaunista. Aivan kuten islantilainen luontokin.
    Kotimaassaan Mugison on selvästi tähti. Kolmensadantuhannen asukkaan saarella se ei kuitenkaan takaa toimeentuloa. Hän ei elätä itseään musiikillaan ja sama koskee valtaosaa hänen islantilaiskollegoistaan.

Islantilaista musiikkia on vaikea kategorisoida.
    Reykjavikin keskustassa sijaitsevassa 12 Tónar -levykaupassa työskentelevä Helgi selittää omaperäisyyttä eksoottisella ympäristöllä.
    ”Artistit ikään kuin siirtävät ainutlaatuisen luontomme musiikkiinsa”, 42-vuotias Helgi sanoo.
    Islantilaisen musiikin omaleimaisuutta edistää musiikkikentän pieni koko. Koska kaupallisen menestyksen tiedetään olevan äärimmäisen harvinaista, siitä ei oteta paineita. Tämä kuuluu lopputuloksessa.
    ”Islantilaiset artistit tekevät musiikkia itselleen. Kun tavoite ei ole myydä levyjä, he voivat tehdä mitä lystäävät”, levy-yhtiöpomo Mio sanoo.
    Islantilaiset muusikot myös välttelevät viimeiseen asti toistensa tyylin kopioimista.
    ”On selvää, että näin pienessä yhteisössä ei voi tehdä samaa kuin muut”, toteaa Helgi.
    Pienissä piireissä matkimisesta jää nopeasti kiinni.

Vaikka Islannin musiikkimarkkinat ovat pienet, muusikonaluille riittää harjoittelumahdollisuuksia ja autotallibändeille tilaisuuksia esitellä osaamistaan.
    Kulttuuritoimintaa tuetaan saarella innokkaasti ja panostus näkyy valtion ylläpitämien musiikkikoulujen suuressa määrässä. Sellaista kävi myös maailmantähdeksi ponnistanut Björk.
    Kulttuurimyönteisyys heijastuu myös Reykjavikin musiikkitarjontaan. Reilun sadantuhannen asukkaan kaupungissa voi kuunnella hyvää livemusiikkia viikon jokaisena päivänä. Keikkoja järjestetään usein talkoovoimin kahviloissa tai pienissä baareissa, ja sisäänpääsy on useimmiten ilmainen.
    Tällaisista bileistä ovat uransa aloittaneet lähestulkoon kaikki islantilaiset bändit ja artistit. Myös Björk, Mugison ja kansainvälistä menestystä niittänyt Sigur Rós, joka soittaa kaunista post-rockia.
    Ulkomaalaisen yleisön mielenkiinnon herättämiseen islantilaismuusikoilta vaaditaan mielikuvitusta. Kun Mugison halusi saada musiikkiaan kuultavaksi Islannin ulkopuolelle, hän valmisti itse 10 000 levyä ja lähetti ne laivalla Lontooseen.
    Eksoottisuudesta voi olla myös etua englannin kielen dominoimassa musiikkimaailmassa.
    ”Islannin kieli tuntuu vetoavan ulkomaalaisiin ja islanniksi laulavilla bändeillä riittää kysyntää myös maan ulkopuolella”, sanoo Helgi.
    Levykauppias kertoo ihmisistä, jotka ovat matkustaneet kaukaiselle saarelle opettelemaan rakastamiensa artistien lyriikoiden kieltä.
    Kaikki islantilaismuusikot eivät kuitenkaan itse luota kielensä viehätysvoimaan. Björk laulaa englanniksi, samoin Mugison.

Islantilaiset ovat ylpeitä musiikistaan, mutta tietävät, että bändien kitarankieliinsä sijoittamat rahat eivät välttämättä tule takaisin. Kunnianhimoisimmat yhtyeet suuntaavat ulkomaille, mutta palaavat usein takaisin tyhjin käsin.
    Helgi on varovainen arvioidessaan Mugisonin kansainvälisen läpimurron todennäköisyyttä.
    ”Toivon että hän onnistuu siinä. Olen kuitenkin ollut tekemisissä islantilaisen musiikkikulttuurin kanssa niin pitkään, että suhtaudun Mugisonin mahdollisuuksiin pessimistisesti.”

Otto Kronqvist
Kuva: Ari Magg