06. lokakuuta 2006
Teksti:

Virolaisen Andrus Kivirähkin Romeon ja Julian tapahtumapaikka ei ole Verona, mutta tuttu se on silti. Kokoteatterissa Suomen ensiesityksensä saanut näytelmä sijoittuu autioituneen maaseudun keskellä olevalle tilalle.
    Kykenevät ovat paenneet kaupunkeihin, jäljelle on jäänyt vain pari vanhaa ukkoa ja kaksi imbesilliä nuorukaista, tarinan Romeo ja hänen ystävänsä Joosep. Kirjasto on raunioitunut, ja kirjat hajonneet mullaksi, jossa nuoret miehet kellivät tähtiä katsellen.
    Se, että tila on entinen kolhoosi, on pelkkä kuriositeetti. Samanlaisia paikkoja löytyy myös Suomen syrjäseuduilta.
    Romeo ja Joosep ovat paimenia. Naisten puutteessa heidän seksuaalinen himonsa suuntautuu lampaisiin. Ainakin siihen saakka, kun Joosep johdattaa ystävänsä metsään katsomaan kauriiden kiimaa.
    Yön alkaessa tapahtuu kaksi asiaa: Romeo kohtaa Juliansa, nuoren kaurisnaaraan, ja Joosep menehtyy uroskauriin sarvien lävistämänä.
    Näytelmän tapahtumat ovat samaan aikaan sadunomaisia ja groteskeja.

Kivirähk, 36, on Viron tunnetuimpia kirjailijoita ja vakituinen mediakasvo. Kirjojensa lisäksi hänet tunnetaan pakinoista, joita hän on kirjoittanut Eesti Päevalehteen jo toistakymmentä vuotta.
    Romeo ja Julia -näytelmä sai ensi-iltansa vuonna 2004 Tarton Vanemuine-teatterissa. Kriitikot pitivät teosta jopa Viron teatterielämän käännekohtana.
    Suomessa Kivirähkin tuotantoon on voinut jo pitkään tutustua kirjoina. Kirjailijan pääteos Riihiukko suomennettiin vuonna 2002. Myös Romeon ja Julian pienoisromaaniversio on käännetty.

Romeo ja Julia -näytelmässä Kivirähk on pyrkinyt säilyttämään shakespearelaisen silosäkeen ylevyyden. Näytelmän henkilöt puhuvat runollisesti myös kertoessaan alatyylisiä vitsejä.
    Tässä mielessä sekä Kivirähk että näytelmän suomentaja Kaisu Lahikainen ovat lähellä Shakespearen alkuperäistä, kansanomaista ilmaisua.
    Kokoteatterin näyttelijöistä runollinen ilmaisu sopii erityisesti Romeota näyttelevän Sesa Lehdon suuhun. Romeo on herkkä poika, joka toivoisi voivansa liikkua kevyesti kuin kauris.
    Romeon isää esittävän Asko Sahlmanin suussa säkeet murskautuvat soraksi. Se on soveliasta, sillä kolhoosin maille työntyvän metsän satumaailmaan hänestä ei ole siirtymään. Tämä kolhoosinjohtaja pitää tiukasti kiinni menneisyytensä rippeistä.

Kokoteatterin esitys on niukasti lavastettu. Lavaa täplittävät kirjapinot. Kirjasivistys kelpaa kylässä enää huonekalujen korvikkeeksi.
    Suuri osa lavasta on jätetty tyhjäksi tanssikohtauksia varten. Näistä kauriiden kiimaa kuvaava tanssi, tähtenään Juliaa näyttelevä Anna Veijalainen, on hurja. Sen kiihkossa on vaikutelmia virolaisesta etnofuturismista, kansankulttuurista ammentavasta avantgardesta.
    Sen sijaan draama jää usein seisoskeluksi. Teksti on niin puhkiselittävää, että joskus tuntuu siltä kuin olisi katsomassa kuunnelmaa.
    Onko Kokoteatterilta loppunut uskallus kesken Kivirähkin räävittömyyden edessä? Itse olisin mielelläni nähnyt, että esitys olisi korostanut tekstin burleskia rivoa huumoria eikä yrittänyt piilottaa sitä taianomaisuuden alle.

Romeo ja Julia Kokoteatterissa, Siltavuorenranta 18, esitykset 24.11. saakka klo 19, liput 13/10 euroa.

Ville Seuri
Kuva Kai Sinervo