08. syyskuuta 2006
Teksti:

Kun puhutaan tanskalaisesta elokuvasta, huomio keskittyy usein Lars von Trieriin. Liikaakin, sillä kiinnostavien tanskalaisohjaajien joukko on tänä päivänä ihailtavan laaja. Thomas Vinterbergin, Anders Thomas Jensenin, Per Flyn ja Nicolas Winding Refn`n tuella Tanska on ponnistanut Pohjoismaiden kiinnostavimmaksi elokuvamaaksi.
    Kahden jälkimmäisen uudet elokuvat esitetään syyskuisilla Rakkautta & anarkiaa -festivaaleilla.

Per Fly, 46, aloitti uransa nukkeanimaatioilla, mutta siirtyi tarkastelemaan tanskalaista yhteiskuntaa luokkakerros kerrallaan. Manslaughter (2005) tarkastelee keskiluokkaista älymystöä, jonka mukavuudenhalu saa vetäytymään omantunnon kysymysten ääreltä.
    Carsten (Jesper Christensen) on keskiikäinen yhteiskuntatieteiden opettaja, joka on vaihtanut nuoruusvuosiensa suoran toiminnan teorioista luennoimiseen. Opettaja kärsii tyhjyyden tunteesta ja lääkitsee sitä vierailemalla nuoren aktivistiopiskelijan Pilin (Beate Bille) sängyssä.
    Kun rakastajatar osallistuu poliisin kuolemaan johtavaan sabotaasi- iskuun, Carsten päättää luopua apatiasta. Opettaja asettuu puolustamaan aktivisteja ja tekee samalla sosiaalisen itsemurhan.
    Fly luottaa riisuttuun, teatterimaiseen ilmaisuun. Manslauhgterin kuvat ovat yksinkertaisia, mutta päähenkilöiden tunteet sitäkin mutkikkaampia.

Pohjoismaalaiset elokuvantekijät ovat saaneet tottua painimaan rahoitusongelmien kanssa. Harvoin budjetin laatiminen on kuitenkaan mennyt niin läskiksi kuin Nicholas Winding Refn`lla.
    Nelisen vuotta sitten 35-vuotias ohjaaja halusi tehdä elokuvan Yhdysvalloissa.
    Syntyi Fear X, tyylikäs, mutta hieman ontto paranoiajännäri. Kriitikot suitsuttivat lopputulosta, mutta lippuluukulla tuli turpiin.
    Kun huijarirahoittajat vielä pettivät lupauksensa, Refn`n huomasi olevansa velkaa miljoonia kruunuja. Oli pakko nöyrtyä ja palata vanhaan aiheeseen: kuvamaan jatko-osia huumediilerin syöksykierrettä kuvaavalle läpimurtoelokuvalle Pusher (1995).
    Dokumentti Gambler kertaa Refn`n Pusherin kahden jatko-osan tuskaista valmistumisprosessia.
    Refn ramppaa pankissa, opettaa vuorosanoja huumeilla muistinsa pehmentäneille amatöörinäyttelijöille ja pelkää kuollakseen, että ei pysty ylittämään aikaisempaa menestystään.
    Neuroottinen ohjaaja päästää dokumentin tekijät hyvin lähelle.
    Pusher II ja Pusher III saadaan kuvattua. Päähenkilöiksi on valittu ensimmäisessä osassa piipahtavat hahmot: tunarivaras Tonny ja serbihuumekauppias Milo.
    Ohjaajan piina hellittää lopullisesti vasta kun kriitikot ja yleisö ottavat rujot alamaailman kuvaukset vastaan innokkaasti.

Flyn ja Refn`n ikäero ei ole valtava, mutta miesten töiden väliin mahtuu valtaosa tanskalaisen elokuvan tyylikirjosta.
    Flyn sosiaalinen realismi kumartaa Ingmar Bergmanin ja perinteisen pohjoismaalaisen elokuvan suuntaan. Ref `n maustaa draamaansa ihailemistaan 1960- ja 1970- lukujen italialaisista rikoselokuvista ottamillaan vaikutteilla.
    Kummatkin ohjaajat ovat ankaria ristiriitaisille hahmoilleen, mutta eivät tuomitse heitä. Hyvä niin.

Matti Rämö
KUVA: HIFF

Manslaughter, Gambler ja Pusher III: I`m the Angel of Death esitetään Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla 14.9.-24.9.