Suunniteltua synkempi

T:Teksti:

”Suusta suuhun -elokuvan käsikirjoituksessa oli mukana paljon mustaa huumoria. Iso osa siitä karsiutui kuitenkin kuvausvaiheessa, ja lopputuloksesta tuli synkempi kuin olin suunnitellut”, Björn Runge sanoo.
    Minkälainen avosydänhieronta ruotsalaisohjaajan uutukaisesta olisi tullut, jos hän olisi alun perin pyrkinyt tekemään elokuvastaan mahdollisimman lohduttoman?
    Suusta suuhun kertoo perheestä, joka yrittää katkaista pitkän alamäen. Isän alkoholismi on ajanut teini-ikäisen tyttären (Sofia Westberg) kotoa niljakkaan parittajanarkkarin (Magnus Krepper) seuraan. Tyttö lääkitsee molempien heroiiniriippuvuutta myymällä itseään.
    Tilanteen pelästyttämä isä on riuhtonut itsensä kuiville ja vaeltaa kaupungilla etsimässä tytärtään. Kotona uupunut sosiaalityöntekijä- äiti ja pikkuveli yrittävät kursia perhe-elämän palasia kasaan.
    Synkkyydestään huolimatta väkevästi näytelty laatudraama ei riistä katsojalta kaikkea toivoa. Silti Runge saa selittää, miksi pohjoismaalaisen elokuvan tulevaisuuden toivot ovat niin usein mieltyneitä murheellisiin aiheisiin.

Ohjaaja katsoo lempeästi silmiin, eikä näytä ahdistuneelta.
    ”Elämme sekavaa ajanjaksoa, jolloin monet ihmiset etsivät uusia tapoja elää. Elokuvan tekijänä on kiinnostavaa tarkastella tällaista itsensä etsintää. Se synnyttää kaikenlaisia ihmissuhteita: niin koskettavia kuin rankkojakin”, Runge sanoo.
    ”Loppujen lopuksi ainakin ruotsalaiset ohjaajat tekevät enimmäkseen rakkaustarinoita tai komedioita. Draamoja tosin poimitaan niitä useammin kansainväliseen levitykseen.”
    Vuonna 1961 syntynyt Runge löi läpi kaksi vuotta sitten valmistuneella Minkä taakseen jättää -elokuvalla. Synkän huumorin sävyttämän episodidraaman jälkeen göteborgilaisohjaaja on nostettu Lukas Moodyssonin rinnalle ruotsalaisen elokuvan uusien toivojen listalle.
    Vertailu saa Rungen heittäytymään vaatimattomaksi.
    ”Lukas on yksi ruotsalaisen elokuvan suurimmista kyvyistä ja hieman lahjakkaampi kuin minä”, ohjaaja nauraa.
    Vähemmän nöyrältä kuulostaa Rungen kommentti ruotsalaisen elokuvan tukipolitiikasta.
    ”Tänä vuonna valmistuu 45 ruotsalaista elokuvaa ja kaikille niille myönnetään tukirahaa. Siinä ei ole järkeä. Tukirahoja tulisi keskittää, eikä antaa kaikille vähän. Myös elokuvien määrä on selvästi liian suuri ja alkaa haitata ruotsalaisen elokuvan kehitystä.”

Matti Rämö
Kuva Stina Salin

Suusta suuhun elokuvateattereissa 6.10. alkaen.