08. syyskuuta 2006
Teksti:

Humanistisen tiedekunnan opiskelijat kokevat, ettei yliopistolain takaama mahdollisuus vaikuttaa yliopiston päätöksentekoon toteudu käytännössä.
    Keskustelu opiskelijan sanan painosta kirpoaa kahdesta hiljattain tehdystä professorinimityksestä. Elokuun alussa professorin viroissa aloittivat Latinalaisen Amerikan tutkimuksen professori Martti Pärssinen ja Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien tutkimuksen laitoksella toimiva Etelä-Aasian tutkimuksen professori Klaus Karttunen. Kansleri Kari Raivio teki molemmat nimitykset omalla päätöksellään, ja sivuutti tiedekuntaneuvoston ja virantäyttötoimikuntien esitykset.
    ”Tuntui, että tässä meni koko kolmen vuoden virantäyttöprosessi hukkaan”, sanoo Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitoksen opiskelija Heini Salminen.
    Hän istui Etelä-Aasian professuuria käsitelleessä virantäyttötoimikunnassa opiskelijajäsenenä.
    Salmisen mielestä opiskelijoilla on periaatteessa hyvä mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon esimerkiksi tiedekuntaneuvostossa. Jos sen kanta kuitenkin jyrätään, jää opiskelijan ääni heikoksi.

Etelä-Aasian tutkimuksen professorinimityksessä ei rikottu asiasta määräävää lakia. Näin ei tehty myöskään Latinalaisen-Amerikan tutkimuksen professorinimityksessä, jossa tiedekuntaneuvosto esitti äänestyksen tuloksena virkaan Teivo Teivaista ja jossa kansleri nimitti paikalle professuuria määräaikaisena hoitaneen Martti Pärssisen. Myöhemmin Teivainen haki ja sai maailmanpolitiikan professuurin valtiotieteellisen tiedekunnan valtio-opin laitokselta.
    Molempien kanslerin päätöksien voi kuitenkin katsoa olevan vastoin yliopistodemokratian periaatetta. Jo vuosia käytäntönä on ollut, että virkanimityksistä päätetään kolmikantaisesti niin, että edustettuna virantäyttötoimikunnassa ja tiedekuntaneuvostossa ovat niin opiskelijat, keskiportaan henkilöstö kuin professorit. Kolmikantaisuudesta määrää yliopistolaki.
    Nyt tehtyjen nimitysten tuloksena opiskelijat kysyvät, ovatko ennen yksittäiset, pelkällä kanslerin päätöksellä tehdyt nimitykset yleistymässä. Kautensa aikana Kari Raivio on nimittänyt neljä professoria vastoin tiedekunnan ehdotusta. Edellinen kansleri teki näin yhden kerran.

Kansleri Raivion mielestä opiskelijan ääni kuuluu päätöksenteossa sen verran kuin pitääkin, sillä heillä on edustuksensa tiedekuntaneuvostossa.
    ”Eihän tässä kansleri ole sen paremmin tiedekuntaneuvoston kuin opiskelijoidenkaan kumileimasin”, hän sanoo.
    Raivion mukaan purnaamiseen ei ole syytä, sillä opetuksen kehittämiseen ja opiskelijoiden tahdon kuuntelemiseen on viime vuosina kiinnitetty entistä enemmän huomiota.
    ”Olemme pyrkineet parantamaan muun muassa opetustaitoa ja sen huomioimista virantäytössä.”
    Heini Salmisen mielestä nimityksissä painottuvat edelleen turhan voimakkaasti tutkimukselliset ansiot. Opiskelijoiden ohjauksen ja laadukkaan opetuksen tarpeet jääväät vähälle huomiolle, hän sanoo. Samoin arvioi tiedekuntaneuvostossa päätöksentekoon osaa ottanut opiskelijajäsen Lari Ahokas.
    ”Opetus on edelleen lapsipuolen asemassa ja virkanimityksissä opiskelijoiden mielipide on huomattavasti köykäisempi kuin professorien. Opiskelijoilla kun ei katsota olevan tieteellistä pätevyyttä arvioida hakijoita.”

Etelä-Aasian tutkimuksen professorikisassa toiseksi jäänyt saksalainen Karin Steiner olisi Heini Salmisen mukaan ollut virkaan nimitettyä Klaus Karttusta kykenevämpi kehittämään laitoksen tutkimusta nykyopiskelijoiden kiinnostusta vastaavasti. Ainejärjestö Karavaani ja tiedekuntaneuvosto ottivat niin ikään kantaa Steinerin puolesta.
    Steiner on pätevä laitoksen molemmilla tutkimusaloilla, sekä muinaisen Etelä-Aasian tutkijana että alueen nykykielten ja kulttuurien tutkijana. Lisäksi hänellä on kokemusta kenttätyöstä.
    Valittu Karttunen on arvostettu tutkija ja paperilla hiukan kokeneempi kuin Steiner. Hän on kuitenkin ennen muuta Etelä- Aasian historian ja muinaisen sanskritin kielen tutkija.Tällainen klassinen tutkimus ei innosta montaa nykyopiskelijaa.
    ”Vuonna 2003 aineen opiskelijajärjestö Karavaani teki kyselyn, jonka mukaan suurin osa nykyopiskelijoista tekee gradunsa nykykielten, ennen muuta hindin pohjalta. Karttunen ei edes osaa hindiä tarpeeksi pystyäkseen ohjaamaan tällaisia töitä”, Salminen sanoo.

Heini Salminen valmistuu pian, muttei koe professorinimityksen vuoksi voivansa hakea jatko-opiskelijaksi omalle laitokselleen.
    ”Karttunen ei pystyisi ohjaamaan työtäni”, hän toteaa.
    Myös tuntiopettajana laitoksella toiminut Petteri Koskikallio aikoo etsiä muita töitä. Hän on itse klassisen indologian tutkija, muttei ymmärrä professorivalintaa.
    ”Tämä on metodisesti hyppy parikymmentä vuotta taaksepäin. Uhkana on, että kiinnostus aineeseen putoaa nyt pois”, Koskikallio sanoo.
    Raivio ei halua kommentoida yksittäisiä nimitystapauksia.
    ”Ei kai professuureista voida sillä perusteella päättää, että mikä sen hetken opiskelijoita sattuu miellyttämään”.

Teksti Elina Kervinen
Kuva Maria Tiido