22. syyskuuta 2006
Teksti:

Helsingin Sanomien valta-asemaan on Suomen mediakentällä jo totuttu. Lehdellä ei ole ollut valtakunnallista kilpailijaa sen jälkeen, kun Uusi Suomi vuonna 1991 lakkautettiin.
    Entä jos yhtäkkiä olisikin toisin? Jos Sanoma-WSOY eräänä kauniina päivänä ilmoittaisi lopettaneensa lippulaivansa?
    Selvää on ainakin, että toista tuhatta toimittajaa, hallintohenkilöstön jäsentä ja painotyöntekijää jäisi työttömäksi. Lisäksi Sanoma- WSOY:n liikevaihto putoaisi yli 250 miljoonalla eurolla, mediamarkkinat myllerrettäisiin uuteen kuosiin ja Sanomatalon ylimmät kerrokset autioituisivat. Mutta mitä muutos merkitsisi ulkopuolisille?

Ainakin taiteilijakunta hyppisi riemusta. Helsingin Sanomien kriitikoita on ollut tapana syyttää joka ainoasta omasta epäonnistumisesta ja vihamiehen onnenpotkusta.
    ”No, jos Helsingin Sanomia ei olisi, niin syytettäisiin jotain muuta lehteä”, sanoo lakonisesti Kirjailijaliiton puheenjohtaja Kari Levola , kirjailija ja Hesarin entinen kriitikko.
    ”Sitä paitsi taidekritiikki on Suomessa jo nyt moniäänistä. Maakunnissa Hesarilla ei ole niin hallitsevaa asemaa kuin pääkaupunkiseudulla.”

Mitä pitäisi tapahtua, että Hesari romahtaisi kerralla?
    Lehden vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen takeltelee kuultuaan kysymyksen.
    ”Ei Hesari voi loppua”, hän sanoo epäuskoisena.
    ”Kaikkien ihmisten pitäisi yhtaikaa päättää, etteivät he ikinä halua lukea sitä.”
    Jos näin kuitenkin kävisi, ei mikään yksittäinen lehti voisi Virkkusen mukaan täyttää jäljelle jäänyttä tyhjiötä. Tilalle tulisi monta eri välinettä. Mediakenttä siis monipuolistuisi, mutta rikastuisiko samalla julkinen keskustelu?
    ”Tuohon vastaan, että ei”, Virkkunen sanoo.
    Mitä lukijat sitten menettäisivät, jos Hesarin jättämä aukko tulisi täytettyä?
    ”Julkisesta keskustelusta katoaisi Hesarin tapainen nuorsuomalainen ääni”, Virkkunen toteaa.
    Nuoremmille lukijoille tiedoksi: Virkkunen ei viittaa 1990- luvulla eduskunnassa vaikuttaneeseen Risto E.J. Penttilän luotsaamaan puolueeseen, vaan autonomisen Suomen politiikassa vuosina 1894-1918 vaikuttaneeseen liikkeeseen, johon Helsingin Sanomien edeltäjän Päivälehden perustaja Eero Erkko kuului.

Ja entä sitten Sanomatalo? Puolityhjänä kuutiota tuskin kannattaisi seisottaa keskustassa. Pitäisikö talo purkaa? Vai kelpaisiko se parempaan tarkoitukseen, vaikkapa keskustakirjastoksi?
    ”Tarvitsisimme ainakin 10 000 neliömetriä tilaa”, sanoo Helsingin kirjastotoimen johtaja Maija Berndtson epäilevänä.
    Sanomatalon kokonaispintaala on 38 000 neliömetriä, joten Helsingin Sanomien alta tyhjenevät kerrokset riittäisivät kirjastolle mainiosti.
    ”Alakerrassa on sopivasti avointa tilaakin”, Berndtson innostuu. ”Eikä rakennusta varmaan ole suojeltu, joten tilaa saisi muokata mielensä mukaan.”

Ville Seuri
Kuva Kati Kinnunen