Aivan maksimissaan, Herra ministeri

Tämän lehden sivulla 11 valtiovarainministeri Eero Heinäluoma kysyy tärkeän kysymyksen: ”Ja maksimissaan kaikki?”
    Kysymys viittaa Heinäluoman epäilyyn siitä, ettei 760 euron kuukausittaiseen opintotukisummaan ole laskettu jokaista mahdollistasenttiä mukaan.
    Kyllä on laskettu. Myös laina.
    Juuri siksi moni opiskelija kysyy parhaillaan samaa kysymystäkuin ministeri Heinäluoma. Onko 760 euroa tosiaan se täysi summa, jolla ihmisen pitäisi itsensä kuukauden ajan elättää? Vuokran ja pakollisten laskujen jälkeen sillä voi ostaa joka päivä jonkinlaista ruokaa, jos sattuu saamaan halvan opiskelija-asunnon. Jos sellaista ei löydy, käy kehnommin. Jo nyt kolme neljästä opiskelijasta on tutkitusti vähävaraisia.

Opiskelijalle kerrotaan tavan takaa, että luennolla ja kirjastossa olisi hyvä istua aamusta iltaan ja jättää töissä käynti vähemmälle. Valmistu nopeasti, maksa veroja, tuota, kuuluu hallituksen käsky. Budjettineuvottelujen alla opiskelijat odottivat, että hallitus antaisimahdollisuuden tehdä kuten komennetaan. Toivottiin, että viimeksi vuonna 1992 tarkistettu ja sen jälkeen jo viidenneksen reaaliarvostaan menettänyt opintoraha olisi viimein nostettu nykykulujen tasolle.
    Myös opintotuen tulorajojen korottaminen olisi lohduttanut opiskelijaa. Se olisi kuitenkin ollut hallituksen oman tavoitteen vastaista ja auttanut vain osaa opiskelijoista.
    Vaan kuinka kävi? Isot kihot taisivat ajatella, että ei herranjestas, eihän vaalivuonna kannata antaa rahaa nuorille, jotka eivät kuitenkaan äänestä. Kuin pilana, opintotukibudjettia leikattiin. Viime vuoden tukimenoista oli tulorajojen paukkumisen ja tukien jälkipalautusten vuoksi jäänyt käyttämättä yli 7 miljoonaa euroa. Ne saksittiin ensi vuodelta sukkelasti.
    Opiskelijan saama rahasumma ei onneksi käytännössä pienene. Miljoonien säilyttäminen laskelmissa olisi kuitenkin riittänyt opintorahan asteittaiseen nostamiseen mainiosti.

Kyllä, tiedetään, vaatimaton elintaso kuuluu opiskeluaikaan. Nykytuillaollaan kuitenkin jo paljon vaatimattoman alapuolella. Opiskelija on, kuinka sen nyt sanoisi, täysin persaukinen ja jumalattoman hädissään.
    Siksi kansanedustajien kannattaisi ensi viikolla budjettia käsitellessään miettiä, mistä kertoo tämän lehden sivulla viisi oleva kysely. Siinä liki 60 prosenttia helsinkiläisten korkeakoulujen opiskelijoista ilmoittaa olevansa valmis rahoittamaan opintojaan pimeillä töillä.
    Miettiä kannattaa myös, mistä nykyisellä nälkämenolla tulevat ne kovin kaivatut huippuosaajat. Kuka sen kansainvälisesti kilpailukykyisen talouden rakentaa?
    Nyt on nimittäin niin, että opiskelijasukupolven voimat riittävät pian innovoimaan ainoastaan uusia tapoja syödä kuivaa leipää.

Elina Kervinen

4 kommenttia
  1. Kansanedustajat eivät piittaa nuorten toimeentulosta. Opintotuen ostovoima on heikentynyt, mutta se ei anna aihetta toimenpiteisiin hallituksen mielestä. Sen sijaan ilman omantunnon tuskia hallitus on korottanut roimasti kansanedustajan palkkoja.
    Siihenkö kaikki rahat menivät? Opintotuki ja kansanedustajain palkat maksetaan yhteisistä varoista. Miksi edustajat ovat tarvinneet parikin roimaa korotusta palkkaansa aikana jolloin opiskelijoille ei ole suotu markkaakaan lisää?

    Tämän lisäksi opiskelijan työssäkäynti on kaksiteräinen miekka. Monilla aloilla opintovaatimuksissa on huomattava määrä pakollista työharjoittelua, joista maksetaan huonosti tai ei lainkaan palkkaa. Eikö tällainen pakollinen palkaton työn teettäminen ole oikeastaan orjuuttamista? Mielestäni on ja lisäksi se on lähes perustuslain vastaista, koska työtä tekevät eivät ole samanarvoisessa asemassa, kun työstä ei saa edes minimipalkaksi luonnehdittavaa korvausta.

    Lainaa ei voi myöskään laskea suoraan opintotueksi, koska se on maksettava takaisin. Laina on laina, vain opiskelijoiden edellytetään kustantavan opiskelunsa lainarahoituksella, vaikka työsuhteiden pysyvyys tai saanti ei ole turvattua valmistumisen jälkeenkään. Käytäntö on siten omiaan vain saattamaan vastavalmistuneen velkakierteeseen, josta nouseminen on vaikeaa.

    Vaikka nuoruus onkin parhaimmillaan huoleton ja tulevaisuuteen luottava, niin monen opiskelijan taloudellinen pakkokurimus stressaa ja haittaa opintoja. Hallituksen toimet ja puheet ovat ristiriitaisia eivätkä herätä luottamusta talouspolitiikan hoitoa tai politiikkaa kohtaan.

    Aikuisena työssäkäyvänä veronmaksajana paheksun syvästi opiskelijoiden eriarvoistamista ja toivon todella, että palkattoman harjoittelu-työn teettäminen lailla kiellettäisiin ja opintorahaan tehtäisiin indeksikorotus, joka vastaa vuoden 1992 tasoa.

    Nuorista poliitikot eivät piittaa, mutta joka nuorella on vanhemmat. Nouskaa puoltamaan lastanne niin röyhkeydelle tulevat rajat vastaan.

  2. Kyllä sillä pärjää ja kivaakin oli. Silloin tällöin voi tehdä vähän töitä, sillä rahoittaa kaljoittelut.

    Solukämppiä on vapaana. Itse asuin monta vuotta parin sadan asumismenoilla, siis bruttona. Opiskelijoiden elintasovaatimukset ovat tältä osin kohtuuttomat.

    Toisen asteen opintotuessa on huomattavasti enemmän kehitettävää kuin korkea-asteen tuessa.

    nimim. valmistunut ja töissä, lainat maksussa

  3. Sitä saadaan mitä tilataan, eli keskinkertaista paskaa. t. toivosta kiinnipitävä keskinkertaista-aikaa käyvä lahjakkuus olosuhteiden pakosta :)

VASTAA

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.