19. kesäkuuta 2006
Teksti:

Pirttikosken nousu ja tuho
Perämeren piilaakso
Strutseja ja sohjoa
Finnilät ja maaseudun tulevaisuus
Näillä lakeuksilla ei pilkata yrittäjää
Perjantai-illan pilluralli

Pääsiäisen ja vapun välisellä viikolla Suomessa tapahtui merkittäviä asioita. Yliopistokaupungeissa osoitettiin mieltä yliopistojen perusrahoituksen puolesta, Pohjanmaalla kamppailtiin suurtulvia vastaan ja eduskunta myönsi Esko Aholle luvan lähteä Harvardiin.
    Samalla huhtikuun viikolla pirttikoskelainen Heikki Bäver kävi lenkillä Nöpö-koiransa kanssa ja kemiläinen Alanärän perhe grillasi pihallaan. Oulussa kiinalaisinsinööri Xiangdong Lu suunnitteli tulevaisuuden kännyköitä ja Haapajärvellä Harri ja Marja Finnilä kävivät aamulypsyllä uudessa navetassaan.
    Lindströmin strutsit juoksivat savolaisella pellolla ja nuori kauppiaspariskunta mietti ensi kevään muotitrendejä vaateliikkeessään Seinäjoella.
    Juuri tällä viikolla, tarkalleen ottaen perjantaina 28. huhtikuuta, Jouni Virtanen juhli metallimieheksi valmistumistaan Ikaalisissa juomalla omatekoista kiljua suoraan kanisterista.Ja tämän huhtikuisen viikon Ylioppilaslehti kiersi maassa nimeltä Suomi.
    Suomi:
338 145 neliökilometriä lähinnä metsää ja vettä. 5,2 miljoonaa ihmistä, valtionvelkaa 410 miljardia markkaa. Pieni pohjoinen maa, joka ei koskaan menesty euroviisuissa, mutta jota amerikkalaiset toimittajat tulevat ihmettelemään, koska täällä jokaisella on kännykkä tai kaksi.
    Suomalaiset ovat kansa, josta saksalainen näytelmäkirjailija Bertolt Brecht sanoi, että se vaikenee kahdella kielellä. Sisukas pohjoisen porukka, joka on tuottanut kapellimestareita ja rallikuskeja.
    Miten voi kirjoittaa reportaasin Suomesta ja suomalaisista?Matkaamalla junalla Helsingistä Rovaniemelle ja autolla viikossa takaisin Helsinkiin. Tapaamalla kymeniä suomalaisia, jotka – toisin kuin Brecht ylimielisesti väitti – eivät vaikene, vaan avautuvat. Jotkut hitaasti, toiset turhankin nopeasti.
    Lauantai-iltana 22. huhtikuuta kello 21.22. yöjuna nytkähtää liikkeelle Helsingin rautatieaseman laiturista kuusi. Istumme valokuvaaja Riku Isohellan kanssa ravintolavaunussa ja todistamme suomalaisen telekommunikaation ihmettä.
    Telekommunikaatio tarkoittaa tekstiviestejä, joissa kysytään ”Siis mixet sä tajuu?”
    Jo ennen Riihimäkeä selviää, ketkä ovat tietoyhteiskunnan todelliset nettomaksajia: teinitytöt – tai oikeastaan heidän vanhempansa.Ravintolavaunussa kanssamme istuu kaksi tanakasti meikattua tyttöä, joista toinen on Pasilaan mennessä singauttanut teletorneihin toistakymmentä tekstiviestiä.
    Pääsiäissunnuntain aamuna saavumme Rovaniemelle, Lapin moderniin pääkaupunkiin.
    Lumeton joulupukin kotikaupunki on ahavoitunut ja karu. Se näyttää keskelle jänkhää pystytetyltä laatikkokasalta. Modernilta.Kun Jörn Donner kiersi Suomea 1960-luvun puolivälissä ja kirjoitti matkoistaan Uuden Maammekirjan, hän kävi myös Rovaniemellä. ”Puhdasta ja valkoista”, Donner kirjoitti.

Jaakko Lyytinen
Kuvat Riku Isohella