Nyt ei mainostoimisto Taivaan päätä taputella. Elisa tempaisi vapunalusviikolla ostamalla Helsingin Sanomista kaksi kokonaista aukeamaa mainostaan varten.
Neljästä sivusta lehden etupäässä saa maksaa ehkä noin 80 000 euroa. Samalla rahalla saisi melkein yksiön kantakaupungista.
Puhelinyhtiö Elisasta oli, kuten asiaan kuuluu, yhteystietona ainoastaan puhelinnumero. Paha vain, että joku oli tyrinyt: numero oli väärä.
Kun Heikki Patomäki julkaisi kirjansa Oy Yliopisto Ab, suhtautuminen oli vähän skeptinen. Ehkä arvoisa kamppaileva professori nyt hivenen vetää mutkia suoraksi.
Huhtikuun lopussa Jyväskylän yliopistolta tuli tilinpäätöstiedote: ”Jyväskylän yliopiston vuosi tuloksekas. … oli neljättä vuotta peräkkäin maamme toiseksi suurin maisterikouluttaja … viisi prosenttia yli tavoitteen … Yhtä aloituspaikkaa kohden tuli 7,1 hakemusta … uusien innovatiivisten tutkimusympäristöjen luomiseen.”
Ensimmäinen ajatus oli, että aikamoinen B-luokan banaaniyliopisto saa olla, että suoltaa tällaista bisnesjargonia. Yliopisto olisi hallintokäppyröiden sijaan voinut kertoa esimerkiksi yhdestä loistavasta tutkimustuloksesta. Nyt tiedotteesta ei käynyt ilmi, onko sellaisia ollut.
Ehkä yliopistomaailma vain on menossa tähän suuntaan, liikeyrityksiksi.
Kehitysmaiden omat näkökulmat eivät useinkaan pääse esille maailmanlaajuisessa hektisessä uutisvirrassa. Huhtikuun puolivälissä joukko kehitysmaita pisti pystyyn oman uutistoimistonsa.
Jos aikaisemmin kehitysmaauutisointi on paljolti ollut hyväntahtoisten länsiprojektien varassa, Nam News Networkin tavoitteena on antaa ääni kehitysmaille itselleen.
Tämä näkyy: niin hyvässä kuin pahassa. Osa uutisista on mielenkiintoisia ja ajankohtaisia, mutta joukkoon mahtuu myös kehnosti verhoiltuja tiedotteita. Jos uutistoimisto aikoo oikeasti päästä jaloilleen, sen juttujen pitää parantua.
