Eduskuntavaalikampanjan perusvalmistelu on meillä jo käynnissä. Tavallinen kaduntallaaja tosin huomaa työn vasta noin kuukautta ennen vaaleja, kun vaalit ilmestyvät katukuvaan.
Tällä hetkellä kampanjatyö on vielä strategian suunnittelua, organisaatiopohjan rakentamista ja yhteistyökumppaneiden kartoittamista. Se on sellaista tylsää kokouksissa istumista. Lisäksi käyn puhumassa vaaleista myös kentällä, jossa tapaan kampanjoinnista innostuneita kokoomuslaisia. Pidän siitä, että tähän hommaan kuuluu paljon ihmisten kanssa juttelemista, ideoiden kuuntelemista ja tsemppaamista.
Vaaliteemat elävät koko kampanjan läpi, sillä koskaan ei voi tietää, mitä huomenna tapahtuu. Vaaliohjelmaanhan kuuluu puolueen ideologiasta lähtevien teemojen lisäksi myös päivänpoliittisia kysymyksiä.
Myös ehdokasasettelu on vielä toistaiseksi päällä, eikä listaa lyödä lukkoon ennen syksyä. Osa ehdokkaista on kuitenkin jo varmistunut, ja ensimmäisille annetaan jo mediaosaamiseen liittyvää koulutusta.
Vaalithan kiinnostavat mediaa valtavasti. Olisi hurskastelua sanoa, ettemme yrittäisi näyttää mahdollisimman hyvältä. Totta kai me mietimme, miten saamme näkyvyydestämme maksimaalisen hyödyn.
Kaiken kaikkiaan kampanjan tekeminen on älyttömän kivaa. Kovaa duunia tämä kuitenkin on – kun painetaan, niin painetaan kunnolla ja pitkää päivää. Kampanja rakennetaan nousujohteisesti, eikä tarkoitus ole vetää itseään maitohapoille liian aikaisin. Vaaleja edeltävä kuukausi on tolkuttoman kiireinen, ja tavoite on, että hurjimmaksi meno yltyy vasta äänestysviikonloppuna.
Kampanjoinnin nurja puoli on sen vaikutus siviilielämään. Välillä pännii älyttömästi se, ettei ole nähnyt perhettään tai ystäviään moneen päivään. Kyllä me kuitenkin muistamme katsoa sen perään, että ihmiset jaksavat.
Stressiä tulee varmasti, mutta ei vielä. Tämän työn haastavuus on siinä, että onnistuminen mitataan tasan yhtenä päivänä. Koskaan ei jännitä niin paljon kuin vaalivalvojaisissa.
Lotta Nelimarkka
Kuva Lotta Nelimarkka
Eduskuntavaalit maaliskuussa 2007.
