Toisaalla

T:Teksti:

Kun Toimittaja kuulee ilmauksen ”uusi, miehille suunnattu trendilehti”, voi olla varma, että hän poistaa kynästään varmistimen. Trendin Velilehdelle kuittailu on ollut suoranainen kansanhuvi.
    Nyt lehti on ilmestynyt – ja se on kaikkia edeltäjiään parempi. Ei tympeää äijähuumoria tai väkinäisesti perusteltuja kuvia palelevista naisista. Naisia ja parisuhteita olisi voinut käsitellä lehdessä jopa enemmänkin.
    Parasta antia ovat loppupään pitkät pohdiskelevat kirjoitukset esseen ja kolumnin välimaastosta. Kyllä miehiä kiinnostaa tietää, miltä miehen ympärileikkaus tuntuu vanhemmalla iällä. Veli tuntuu olevan miestenlehti samalla tavalla kuin naistenlehdet ovat naistenlehtiä. Tyyli muistuttaa enemmän Imagea kuin mitään muuta trendilehteä.

Helsingin Sanomat uudisti syksyllä mielipidepalstansa. Sivumäärä kasvoi kaksinkertaiseksi, mutta samalla mielipiteet siirrettiin pääkirjoitusaukeamalta lehden takaosaan.
    Paikan vaihtamisella ei todennäköisesti ole suurtakaan väliä. Sen sijaan sivumäärän lisääminen on vaikuttanut yllättävällä tavalla.
    Aikaisemmin mielipidesivu oli jämäkkä, ja sen jaksoi lukea läpi. Nyt kahden sivun paketti tuntuu höttöiseltä ja epämääräiseltä. Ei kai se ole ihmekään: määrän lisääntyessä kirjoitusten sekaan mahtuu enemmän huonojakin.

Suomen pääministerilläkin on oikeus lähetellä naisille tapaamisehdotuksia tekstiviestitse. Kovin paljon luonnollisempia asioita on vaikea kuvitella. Jotain on kuitenkin vialla, jos pääministeri ei ymmärrä, miten julkisuus toimii. Sensuurin ja oikeudenkäyntien huutaminen johtaa vääjäämättä pientenkin asioiden paisumiseen.
    Jorma Ollilan kapeat hartiat syntyivät näin. Antti Piipon naisjutut saivat julkisuutensa tätä kautta. Äskettäin Oikeutta eläimille ­järjestö sai julkisuutta, kun heidän turkistarhausnäyttelynsä poistettiin Kallion kirjastosta.
     Oppisivat jo, sensuuria ei Suomessa kannata vaatia.