07. huhtikuuta 2006
Teksti:

Ai fanzinet? Tekeeks niitäkin vielä joku?” on tyypillisin kommentti kun kassista kaivaa pinon oudon näköisiä pikkulehtiä. Ihmetyksen jälkeen puheeksi tulevat 80-luvun punk, räkäinen valokopioestetiikka ja internet, yleensä tässä järjestyksessä.
    Hämmästyksen ymmärtää, kun ajattelee, mitä fanzinellä on perinteisesti tarkoitettu. Itse tai pienellä porukalla tehty, yleensä johonkin populaarikulttuurin vähemmän tunnettuun alahaaraan liittyvä minimaalisen pienipainoksinen lehti kuulostaa lähinnä digiajan ensimmäiseltä suupalalta. Hämmästyttävintä 2000-luvun zineissä onkin niiden selviytyminen internet-ajassa.
    Zine-nimikkeen alle niputettava pienlehtien joukko on äärimmäisen kirjava. Suomessa ilmestyy enemmän tai vähemmän säännöllisesti noin viisikymmentä erilaista itse tehtyä zine-tyyppistä julkaisua. Ne käsittelevät esimerkiksi sarjakuvaa, punkkia, Manchester-poppia, anarkofeminismiä tai taidetta. Blogien myötä niiden aiheet ovat siirtyneet fanikulttuurista lähemmäs henkilökohtaista tunne-elämän käsittelyä.
    Perinteisin tapa hankkia zinejä on ottaa yhteyttä zinedistroon, innokkaan harrastajan pyörittämään pieneen postimyymälään, joita löytyy Suomestakin muutama.

”Jonkun linjan vetäminen zinen määrittelyssä on tosi vaikeaa”, zinedistro Pottu & Salaman toinen osapuoli, lehtimestari Salama kertoo.
    ”Zineen liittyy se, että kuka tahansa voi tehdä sitä, sellainen sama ideologia mikä on punkissakin. Se, että julkaisee silloin kun haluaa ja mistä haluaa.”
    Zine-kenttää yhdistävät epäkaupallisuus ja pienimuotoisuus. Tosin on pienjulkaisukentästä ponnistettu valtamediaankin. Esimerkiksi ilmaisjakelulehtenä nykyisin ilmestyvä Sue oli alun perin zine, jonka toiminta on vähitellen laajentunut kaupalliseen suuntaan. Usein henkilökohtaisista asioistakin puhuvilla zineillä on jokin kytkös populaarikulttuuriin esimerkiksi suosikkiyhtyeen lyriikoiden kautta.
    ”Viime aikoina on tullut paljon niin sanottuja perzinejä, jotka saattavat sisältää kaikkea mahdollista novelleista päiväkirjanomaiseen oman elämän puintiin. Itse tykkään tällaisista kirjallisista zineistä”, lehtimestari Salama sanoo.
    ”Sitten on paljon feminististä zineä ja piensarjakuvaan keskittyviä lehtiä.”
    Lehtimestarin mukaan 90-luvun puolivälissä lehtiä oli ehkä määrällisesti enemmän kuin nyt, mutta nykyisin niiden laatu on parempi. Puhtaaseen alakulttuurien uutisvälitykseen keskittyneet zinet ovat siirtyneet verkkoon ja jäljelle ovat jääneet fyysisestä ja graafisesta ulkomuodosta hyötyvät julkaisut.
    ”Zinen merkitys on tekemisen ilossa ja oman äänen kuuluviin saamisessa. Se jokin pitää saada itsen sisältä pois konkreettiseen muotoon, vaikka sitten ei suurelle yleisölle”, lehtimestari Salama sanoo.
    ”Ja sitä paitsi blogia ei voi lukea paskalla.”
    Subjektiivisuus ja taiteellisuus näkyvät vahvasti koko zinekentässä. Suuri osa zineistä julistaa jotakin ideologiaa, ja kovaa.
    Jos ideologiaa ei ole, sen korvaa vapaa itseilmaisu, eräänlainen mediataide, jossa lehdistä leikatut tai kopioidut kuvat, kirjoituskoneella naputellut tekstit ja kaikki muu mahdollinen sekoittuvat tekijänsä näköiseksi kokemukseksi.
    Kopiokustannusten lasku on helpottanut pienlehtien tekoa huomattavasti, mutta tietokoneavusteinen taitto ei ole tullut kuin perinteisimpiin musiikkizineihin.
    ”Käsillä tekeminen on tärkeä osa tätä. En edes ajatellut koneella tekemistä, siitä olisi tullut niin paljon kliinisempi,” löyhästi ottaen The Smithsiä ja tekijää itseään käsittelevää Pinssi-zineä tekevä Riku Vejander sanoo.
    ”Pinssi kertoo omista ajatuksistani lainausten kautta. Enemmän tämä on itseilmaisun tapa, vähän samaan tapaan kuin tekisin mixtapen jollekin tärkeälle ihmiselle.”

”Tässä informaatiotulvassa on lähestulkoon meditatiivista selailla tällaista itse tehtyä läpyskää,” populaarikulttuuriin keskittyneen Chorus ry:n puheenjohtaja Jan Liesaho sanoo fanzine käsissään. Chorus ry järjestää kevään aikana avoimen, musiikkiaiheisen fanzine-kilpailun, jonka parhaimmistosta on tarkoitus järjestää kesällä näyttely Helsingin keskustassa.
    ”Meidän tarkoitus on rohkaista ihmisiä tekemään zinejä. On ihan eri asia lukea konkreettista lehteä kuin jonkun tekemää nettisivua. Zine on paljon henkilökohtaisempi”, Liesaho toteaa.

Lehtimestari Salaman zinevinkit

1. Ninjaop. Ninjakuvia, katujen vapautusta ja armotonta oman elämän haltuunottoon keskittyvää kapitalismikritiikkiä yhdistelevä kotimainen zine. Kulttimaineessa.

2. Toinen vaihtoehto. 18 vuotta eri muodoissa pyörinyt legendaarinen punk-zine. Bändihaastatteluja, levyarvioita ja muuta punk-asiaa. Myynnissä myös muutamissa levykaupoissa.

3. Sisu. New Yorkissa asuvan suomalais- filippiiniläisen nuoren naisen esseististä pohdintaa omasta elämästään ja suomalais-amerikkalais-aasialaisesta identiteetistään.

4. Irtoparta. Feministihenkinen, vain naisten tekemää ja naisena olemista käsittelevää sarjakuvaa julkaiseva zine. Jokaisessa numerossa toistakymmentä tekijää.

Suomalaisia zinedistroja verkossa:
www.kaihozine.tk
www.slutsistersunity.com

Jussi Pullinen
Chorus ry:n fanzinekilpailu päättyy 20.5. Lisätietoja www.riippumaton.com/chorus/