Kun Marjatta Laurila vei viimeksi suomalaisen turistiryhmän Irakiin vuonna 2003, he puhuivat paljon herra Huttusesta.
”Presidentin nimeä ei saanut lausua ääneen”, Laurila selittää.
Nyt ei ole enää Huttusta eikä seuramatkoja Irakiin. Se on Laurilasta sääli, sillä Irak on kiehtova matkailumaa. Muinaisessa Kaksoisvirranmaassa on paljon kiinnostavia historiallisia kohteita, hyvää ruokaa, edulliset ostosmahdollisuudet ja ystävällisiä ihmisiä.
Matkojen aloittaminen uudelleen ei ehkä ole niin kaukaisessa tulevaisuudessa. Levottomuudet eivät koske koko Irakia, ja Austrian Airlines on aloittanut säännölliset reittilennot Pohjois-Irakiin.
”Kyselyjä on tullut.”
Kuvattavaksi tulemista inhoava Marjatta Laurilan yhden naisen matkatoimisto Matka Jovain on vuodesta 2000 asti kuljettanut turisteja alueille, joihin harva muu toimisto, jos kukaan, tekee matkoja. Laurila on kulkenut turistien kanssa muun muassa Keski-Aasian entisissä neuvostoï ˜tasavalloissa, Jemenissä, Itä-Turkissa ja Afganistanissa.
”Kuwaitissa vuonna 2005 olimme tiettävästi kaikkien aikojen ensimmäinen tällainen tavallinen turistiryhmä. Liikemiehiähän siellä kyllä käy. Meitä pidettiin siellä kuin Saaban kuningattaria.”
Sheikki tarjosi kahvit ja ryhmä kuvattiin paikalliseen lehteen.
Laurilan turistiryhmä on ollut harvinainen vieras muuallakin. Viimeisellä reissulla Irakissa he olivat ainoa turistiryhmä maassa sillä hetkellä.
Viimeksi Laurila ihastui Jemeniin.
”Kerran kuuntelimme, miten kalashnikovit paukkuivat jossakin, kun olimme ajamassa aavikolla. Kuski totesi, että jaaha, siellä on häät ja pysäytti auton. Juhlissa oli pelkkiä miehiä, ja sinne se kuski meni tanssimaan hääporukan kanssa ja koko juhlaväki halusi tulla turistien kuvaamaksi.”
Tällä hetkellä Jovainin nettisivuilla markkinoidaan muun muassa yhdistettyä kaupunkilomaa Kabulissa ja Bakussa Azerbaidzanissa, yli viikon Iranin reissua sekä neljän viikon kiertomatkaa, jonka aikana käydään seitsemässä Keski-Aasian maassa.
”Valitettavasti tänä vuonna en saanut aikataulua Pohjoisnavan risteilylle.”
Laurila sanoo asiakkaittensa olevan varsin tavallisia historiasta ja vieraista kulttuureista kiinnostuneita ihmisiä. Moni on laajalti matkustellut maabongari, jonka tavoitteena on käydä kaikissa maailman maissa.
Koskaan Laurila ei ole törmännyt maailmalla ongelmiin. Matka vanhoilla neuvostoarmeijan jeepeillä kapeilla ja huonoilla vuoristoteillä Kirgisiasta Tadzikistaniin on ollut ainoa kerta, kun hän on hieman jännittänyt.
Laurilasta media luo joistain maista kohtuuttoman turvattoman kuvan, mikä karkottaa matkailijat. Se on sääli, sillä pelkoja ja ennakkoluuloja voisi hälventää nimenomaan matkailulla.
Jossain tosin kulkee Laurilallakin raja. Muutama vuosi sitten Georgiassa ryhmä halusi poiketa Tshetshenian puolelle, mutta siihen Laurila ei suostunut.
Laurilan ura matkailun parissa alkoi lääninhallituksen oikeushallintotoimistosta. Siellä Laurilan tehtävänä oli elatusmaksujen ja sakkojen pohjoismainen perintä, kunnes hän vuonna 1987 järjesti ammattijärjestössään suositun matkan ensin Bulgariaan ja seuraavana vuonna Istanbuliin.
”Sen jälkeen Kymppi-Matkoista soitettiin, että sä taidat olla väärässä paikassa töissä.”
Laurila meni töihin Kymppi-Matkoihin suoraan ryhmäosastolle.
Hän ei tiennyt alasta mitään. Kaikki oli opeteltava alan terminologiasta alkaen.
Kymppi-Matkojen jälkeen Laurila päätyi parille muulle työnantajalle työskentelyn jälkeen perustamaan oman toimiston.
Oman yrityksen suuntautuminen islamilaisiin maihin juontuu Laurilan jo nuoruudessa alkaneesta kiinnostuksesta historiaan ja eri kulttuureihin. Paikan päällä ihmiskunnan ja Raamatun historia avautuvat aivan toisella tavalla kuin täällä opetetaan. Samoin maailmanpolitiikka. Laurilalla riittää pieniä tarinoita maailmanpolitiikan arkipäivästä.
”Ei Azerbaidzanissakaan kukaan uskaltanut sanoa ääneen presidentin nimeä. Siellä on samanlainen despootti kuin Saddam Hussein. Paikalliset sanoivat, ettei se uskalla mennä aamulla edes töihin, jos ei kummallakin puolella katua ole poliisivartiota. Pää on niin löyhässä hartioilla. Kaikki öljyvarat menevät presidentin yksityisille tileille. Mutta ei se kiinnosta Yhdysvaltoja.”
Historian ohella Laurilaa vetää islamilaiseen maailmaan se, että hän tulee niin hyvin toimeen arabien kanssa.
”Vuonna 1987 Istanbulissa olin ensimmäistä kertaa islamilaisessa maassa. Kun kuulin rukouksen moskeijasta, kylmän väreet kulkivat selkärangassani. Tuli sellainen tunne, että olin ollut siellä aiemminkin.”
Myöhemmin Laurila kuuli, että hän oli ollut edellisessä elämässään istanbulilainen bordelliemäntä.
Laurilalla on yhteistyökumppaneita sekä ystävien ja tuttavien verkosto pitkin Lähi-itää. Matkojen järjestely onnistuu heidän kauttaan. Kun kuuntelee Laurilan sanatulvaa, voi hyvin kuvitella, miten Laurila on puhunut itselleen ja ryhmilleen paljon ystäviä, sopimuksia ja värikästä ohjelmaa takahuoneissa ja basaareissa pitkin Lähi-itää.
Islamilaisiin maihin erikoistumisen taustalla on myös käytännöllisempiä syitä. Pienen matkatoimiston on pakko markkinoida jotain erilaista, jos se aikoo pärjätä.
Eikä Jovain tarjoa pelkkää arabimaailmaa. Tällä hetkellä se markkinoi myös muun muassa Balkanin ja Keski-Amerikan kiertoreissuja sekä formulamatkoja.
Laurilan oma lempimatkakohde on Damaskos. Sinne olisi mukava lähteä uudestaan. Jos olisi aikaa.
”Olisi kiva päästä joskus itse lomalle.”
Maria Mustranta
kuva Olli Karttunen
