21. huhtikuuta 2006
Teksti:

Suomessa pohditaan paljon työn ja perheen yhteensovittamista. Samalla pitäisi kuitenkin pohtia myös opiskelun ja perheen yhteensovittamista. Vastuullinen väestöpolitiikka edellyttää tarttumista niihin syihin, jotka heikentävät opiskelijoiden mahdollisuuksia lapsen hankintaan.
    On pelättävissä, että hallituksen tyly linja minimiäitiyspäivärahan ja opintososiaalisten etujen suhteen jarruttaa entisestään opiskelijoiden perhetoiveita. Vuoden 1992 tasoon verrattuna opintorahan reaaliarvo on leikkaantunut kolmanneksella. Hallituksen budjettikehykset eivät valitettavasti sisällä esitystä suomalaisen sosiaalipolitiikan häpeätahran poistamiseksi: minimiäitiyspäivärahaa ei olla korottamassa edes työmarkkinatuen tasolle.
    Opintotuen määrään ei vaikuta se, onko opiskelijalla huollettavia lapsia. Kuitenkin esimerkiksi työttömyyspäivärahassa otetaan huomioon elatusvelvollisuus, vaikka kyseessä ei ole perhepoliittinen tuki. Tästä periaatteesta tulisi joustaa myös opiskelijoiden kohdalla. Kristillisdemokraattien tekemässä lakialoitteessa esitetään opintotukeen 50 euron lapsikorotusta. Lapsikorotuksen lisäksi tulisi elatusvelvollisen opiskelijan vapaan tulon rajaa nostaa.
    Ensisynnyttäjien keskiikä on noussut vähitellen ja on nyt 28 vuotta. Yliopistoopiskelijoilla eli noin kolmasosalla ikäluokasta se on siirtymässä reilusti yli 30 vuoden, mikä lisää lapsenhankintaan liittyviä terveydellisiä ongelmia ja lapsettomuutta. Hyvin koulutetut naiset ovat muita useammin lapsettomia. Lapsiin on aikaa ja varaa liian myöhään. Lasten hankinnan ajoituksella on merkitystä sekä vanhemmille, lapselle että koko yhteiskunnalle.

Päivi Räsänen
Kansanedustaja, puoluejohtaja
Kristillisdemokraatit