21. huhtikuuta 2006
Teksti:

On vuosi 1987. Espoolaisperheen kiristynyt tunnelma on johtanut tilanteeseen, jossa äiti, isä ja poika ovat koonneet viimeiset sietokyvyn rippeensä ja asetelleet ne nappuloina Trivial Pursuit -laudalle.
    Tapahtumaa on edeltänyt raivokohtaus, joka on saanut tunteiden ilmaisuun tottumattomat vanhemmat heilahtamaan harkintakyvyssään.
    6-vuotias poika on otettu mukaan aikuisten säännöillä. Aiemmin hän on hävinnyt äidilleen tenniksessä ja ristinollassa, isälleen muistipelissä ja kroketissa, pikkuserkulleen oikeinkirjoituksessa ja isosiskolleen viikkorahansa. Mutta poika vähät välittää ennusmerkeistä. Tuuri voi muuttua!
    Arpa on heitetty. Keltainen. Ensimmäinen kortti.
    ”Kysy JO!” poika sihisee äidilleen.
    Hiljaisuus.

Poika tokenee ensimmäisenä. Nyt ei ole aikaa traumatisoitumiselle. Hän maistelee mielessään kysymystä: Kuinka monta kivestä Napoleonilla ja Hitlerillä oli yhteensä?
    Pojan päässä jyskyttää. Milloin Hitler ja Napoleon ovat laskeneet kivestensä yhteismäärän! Kaiketi se tapahtui, kun Napoleon oli nuori upseeri, joka vasta etsi itseään, ja Hitler nuori taiteilija, joka tarvitsi epätoivoisesti rahaa.
    Poika keskittyy kuvittelemaan mielessään Hitlerin ja Napoleonin kivekset.
    Samassa jotain menee rikki hänen sisällään. Miksi kaikista maailman korteista tämän piti sattua hänen kohdalleen!
    Isä vastaa puhelimeen, äiti katoaa keittiöön. Kun he palaavat, pelikortit on viskottu pitkin lattiaa. Vauhkona räyhäävä poika joudutaan kantamaan ulos rauhoittumaan.

Vuosia myöhemmin Helsingin käräjäoikeus pakottaa pojan palaamaan kipeään lapsuusmuistoonsa. Oikeus on päättänyt, että pokerissa voittoa ja häviötä hallitsee sattuma – ei taito. Pojan mielestä päätös on huojentava, mutta riittämätön. Eivätkö myös Trivial Pursuitin, muistipelin, kroketin ja isosiskojen murjomat ihmiset ansaitse lain suojaa? Kokonainen kuopusten rintama odottaa vapauttavaa diagnoosia: emme ole lahjattomia, olemme epäonnisia!
    Poikaan sattuma on aina kolahtanut kovemmin kuin muihin. Siksi hänellä ei ole aikeita arpajaislajien ammattilaiseksi. Mitä pokeriin tulee, pojalla nimittäin sattuu olemaan kärsimätön luonne, perhetausta kuin kostonhimoisella ratavinttikoiralla ja kiveksiä yhtä monta kuin Hitlerillä ja Napoleonilla yhteensä. Kun tuollaiseen sattumien summaan lisätään yksikin väärä kortti, ei pelipöydästä kerta kaikkiaan poistuta kuin itku kurkussa ja väkisin kantamalla.