Kun edellinen Ylioppilaslehti oli ilmestynyt, puhelin pirisi toimituksessa heti aamulla. Soittivat kirjastosta ja olivat närkästyneitä.
    Olimme väittäneet edellisessä lehdessä, että opiskelijakirjastoissa järjestettäisiin sakoton päivä ensimmäinen huhtikuuta. Jutun oli tarkoitus olla mahdollisimman päätön: torvisoittokunta säestäisi palautusta ja eniten myöhässä oleville kirjojen palauttajille annettaisiin Kilroyn matkalahjakortteja.
    Vähän myöhemmin tuli ensimmäinen mielipidekirjoitus. Humanisti kirjoitti näin:
    ”Tässähän tuntee itsensä ihan idiootiksi, kun on pyrkinyt palauttamaan tenttikirjat mahdollisimman nopeasti ja viimeistään eräpäivänä, jotta muutkin pääsisivät niitä lukemaan. Eikä ole fanfaarit soineet eikä matkalahjakortteja tyrkytelty palautustiskillä.”
    Eikä tämä ollut ainoa vihainen palaute. Tuota, lähtiköhän tämä homma nyt vähän lapasista?
    Kirjastoihin ilmestyi nopeasti lappuja, joissa kerrottiin että kyseessä on aprillipila. Ja että kirjastoilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

Lauantaina iltapäivällä, aprillipäivänä, kirjastoissa on rauhallista. Hoitaja kertoo, että kaksi ihmistä on käynyt päivän aikana palauttamassa kirjoja sakottomaan päivään. Olivat lähinnä huvittuneita.
    Ehkä Färsaarten-lennon voi peruuttaa.
    Ehkä toimituksen ovia ei tarvitsekaan pitää visusti lukossa.
    Ei tee mieli sanoa normaaleja kuravesisilli- toivotuksia. Päinvastoin: kiitos, lukijat, ettette usko kaikkea mitä lehtiin kirjoitetaan. Tämän muistuttaminen on syy, miksi suomalaislehdissä aprillipiloja julkaistaan.

Esa Mäkinen

Muuta kiinnostavaa:

• Ei artikkeleita