24. maaliskuuta 2006
Teksti:

Polisii ja tulli ilmaisivat hiljattain huolensa siitä, että heroiinin käyttö on kasvussa. Sen katukauppahinta on alentunut, ja heroiinia takavarikoitiin viime vuonna 52 kiloa, mikä on poikkeuksellisen paljon. Viranomaiset ennustavat, että heroiinia saatetaan käyttää lähitulevaisuudessa jopa enemmän kuin huippuvuosina vuosikymmenen alussa.
    Heroiinin käyttö väheni muutama vuosi sitten, kun narkomaanit alkoivat korvata sitä Subutexilla. Nyt muun muassa Baltian maat ovat tiukentaneet Subutex-reseptien saatavuutta, mikä saattaa kasvattaa heroiinin kysyntää.

Kun puhutaan huumeongelman lievittämisestä, aiheet pyörivät rajojen valvonnassa, rangaistuksissa, asennekasvatuksessa ja ennen kaikkea narkomaanien hoidossa. On ällistyttävää, kuinka harvoin käsitellään sitä, missä ja miksi huumeita tuotetaan. Eli käytännössä sitä, miten suurin syy huumekasvien viljelyyn on köyhyys.
    Tuntuu, että huumeita pidetään välttämättömänä pahana, joiden olemassaoloon ei voi vaikuttaa. Niin ei ole. Esimerkiksi Laosissa, maailman kolmanneksi suurimmassa heroiinin raakaaineen tuottajamaassa, on saatu vähennettyä unikon viljelyä tukemalla viljelijöiden siirtymistä muihin elinkeinoihin. Tällä tuella on paitsi saatu tonneittain heroiinia pois maailmanmarkkinoilta myös edistetty yleistä yhteiskunnallista kehitystä.

Euroopan pitäisi nyt olla erityisen kiinnostunut Afganistanista, joka tuottaa lähes kaiken Euroopassa käytettävän heroiinin.
    Huumeiden tuotantoa voidaan vähentää kehittämällä huumeista riippumatonta taloutta niin, että viljelijöille on kannattavaa hankkia elantonsa jollain muulla tavalla kuin huumekasvien kasvattamisella. Se on hidas ja kallis prosessi. Toisaalta Afganistanin köyhyys maksaa valtavia summia Euroopalle jo nyt joka vuosi, kun valtiot kaatavat rahaa valvontaan, narkomaanien hoitoon ja huumerikollisten vangitsemiseen.
    Tämän päälle tulevat vielä mittaamattomat inhimilliset kärsimykset, joita EU:n yli puoli miljoonaa heroinistia aiheuttaa itselleen ja läheisilleen. Kehitysavulla voitaisiin pelastaa ainakin osa.

Maria Mustranta