29. maaliskuuta 2006
Teksti:

Jos käytetään köyhyystutkijoiden teoriaa elintason mittareista, opiskelijoiden olot ovat muuta väestöä huonommat. Opiskelijoiden toimeentuloa selvittänyt Kelan suunnittelija Ilpo Lahtinen kertoo, että todellista elintasoa voidaan mitata asumisen ja ravintomenojen osuudella kokonaiskulutuksesta. Opiskelijat kuluttavat välttämättömyyshyödykkeisiin jo liki 60 prosenttia tuloistaan. Keskivertosuomalainen käyttää rahoistaan vain 40 prosenttia syömiseen ja asumiseen.
    Asuntokaupan kuumina vuosina 80- ja 90-lukujen vaihteessa vuokramarkkinat vapautuivat ja tarjolla oli kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Opiskelija-asunnot alkoivat tyhjentyä, kun soluhuoneen hinnalla sai yksiön ja oman rauhan. Opiskelija-asuntosäätiöille tuli hätä, kun monet asunnot ammottivat tyhjyyttään. Solukämppiä alettiin remontoida yksiöiksi ja perheasunnoiksi, usein velkarahalla. Seurauksena oli, että opiskelijaboksien vuokrat nousivat suhteellisen paljon.
    Vuosikymmenen puoliväliin tultaessa vapaat asuntomarkkinat tyrehtyivät laman myötä ja vuokra-asumisesta tuli suosittu asumismuoto keskiluokallekin. Vuokrakämppien etsijöitä oli entistä enemmän ja asuntojen vuokrat nousivat. Opiskelijoiden taloudellinen asema vaikeutui, kun lainan ottaminen kallistui samaan aikaan.

Jyväskylässä joutuu autotalliin

Nyt opiskelija-asuntojen hakijoita on taas ollut runsaasti parin vuoden hiljaiselon jälkeen. Uusien opiskelijoiden ilmaantuessa pääkaupunkiseudulle asuntojonot pitenevät ja kaukaisemmatkin kohteet käyvät hyvin kaupaksi.
    Moni hakee kämppää useasta paikasta samaan aikaan, joten pitkätkin asuntojonot vetävät hyvin, jos jonottaja ei nirsoile asuinpaikan suhteen. Helsingissä asunnonhakijoille pystytään tarjoamaan katto pään päälle. Tilanne ei ole aivan yhtä ruusuinen koko maassa. Esimerkiksi Jyväskylän ylioppilaskunta joutui viime syksynä hätämajoittamaan opiskelijoita autotalliin. Nytkin asuntojonoissa on satoja opiskelijoita ja ylioppilaskunta joutuu käymään kaupungin kanssa kriisineuvotteluja asuntotilanteen korjaamiseksi.
    Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiön (HOAS) Tuula Kososen mukaan 3 000 asuntoa jonottavasta kolmannes asuu jo HOAS-kohteessa. Katajanokan ja Ruoholahden asuntoihin on kahden vuoden jono, mutta Itä-Vantaalle pääsisi muuttamaan vaikka heti. Vantaan epäsuosioon vaikuttaa pitkä matka ja kaupungin sitkeä päätös pitää opiskelijoiden bussilippujen hinnat kalliina. Helsingissä asuvat voivat käyttää lipussa säästämänsä rahat kalliimpien vuokrien maksuun.

Alivuokralainen on katoava laji

Vuonna 1962 yli puolet korkeakouluopiskelijoista asui alivuokralaisena tai majaili vanhempiensa nurkissa. Pari vuotta sitten heidän osuutensa oli enää alle kymmenen prosenttia. Nykyään suosituimpia asuintapoja ovat vapaiden markkinoiden vuokra-asunnot ja opiskelija-asunnot. HOAS:in ohella mm. osakunnissa on herätty ajanmukaistamaan soluyhteisöiksi rakennettuja asuntoja. Solujen remontoiminen yksiöiksi ja perheasunnoiksi on kallista, mutta sillä varmistetaan asuntojen korkea käyttöaste.
    HOAS kunnostaa Ruskeasuolla vanhaa NMKY:n taloa, josta odotetaan uutta ”hittituotetta”. HOAS uusii muutenkin kohteitaan: taloihin rakennetaan atk-yhteyksiä ja tavoitteena on luoda oma HOAS-net. Oma palvelin avataan huhtikuussa URL-osoitteeseen http://www.hoas.fi/.

Kesäajan ongelmat

Vuosikymmenen alun opintotukiuudistuksen yhtenä tavoitteena oli nostaa opiskelijoiden elintasoa siirtymällä lainapainotteisesta järjestelmästä opintorahapainotteiseen malliin. Lama pääsi kuitenkin yllättämään, rahat loppuivat kesken ja uudistus jäi puolitiehen.
    SYL:n sosiaalipoliittisen sihteerin Annika Tirisen mielestä opintorahan asumislisän kytkeminen opiskeluun on alle 20-vuotiaiden puolitetun opintorahan ohella nykyisen opintotukijärjestelmän suurimpia vääryyksiä. Kesällä asumislisää saa vain jos opiskelee, joten työssäkäyvän ansiot hupenevat vuokriin. Kimpassa asuvat ovat yksineläjiä paremmassa tilanteessa. Yhteisessä taloudessa asuvat saavat asumistukea kesäisinkin.Ympärivuotinen asumislisä maksaisi Kelalle 100 miljoonaa markkaa vuodessa.

Jan Erola ja Reetta Räty
Kuva: Saku Heinnen