Satunnainen matkailija oli lähdössä Pietariin. Opiskelijakirjaston hyllystä löytyi Suomalais-venäläinen keskusteluopas vuodelta 1990. Vanhahko, mutta kelvannee: eihän kieli juuri muutu.
Mutta maailma muuttuu.
Taskuopasta lukiessaan ymmärtää, kuinka rähmällään yya-Suomessa oikein oltiin. Ensimmäinen sana, joka kirjassa opetetaan, on ”delegaatio” [diligátsyja]. Heti perään neuvotaan, kuinka muodostetaan lause ”olen jo kauan halunnut käydä Neuvostoliitossa” [ja davnó hat`el pabyvát f sav`etskam sajuzi] ja annetaan vaihtoehtoja keskustelun jatkamiselle:
Tulimme Neuvostoliittoon…
Neuvostoliiton ystävyysseurojen liiton…
Neuvostoliiton Ammattiliittojen Keskusneuvoston (NAK)…
Neuvostoliiton nuorisojärjestöjen komitean… kutsusta.
Viisi sivua uhrataan sanastolle, joka liittyy Neuvostoliiton kansantalouden saavutusten näyttelyyn: turisti oppii muun muassa kysymään, missä ovat radioelektroniikalle, kansansivistykselle ja neuvostokulttuurille omistetut paviljongit sekä ilmaisemaan halunsa tutustua maataloustöiden koneellistamiseen.
Auts. Opas olisi helpompi sulattaa, jos se olisi julkaistu valvontakomission tai Etyk-kokouksen aikaan. Mutta että vuonna 1990! Silloinhan Berliinin muuri oli jo murtunut, Baltian maissa valmisteltiin itsenäistymistä ja ensimmäiset venäläisjääkiekkoilijat tahkosivat taaloja NHL:ssä.
Kuvitelkaa nyt. Samaan aikaan Leningradin- juna on seissyt Vaalimaan tullissa ja jokin pönäkkä suomalaisvaltuuskunta on tankannut ravintolavaunussa kolhoosisanastoa: ”Kertokaa, miten kolhoosityöläisten vapaa-ajanvietto on järjestetty.” [raskazyti, kak arganizóvan óddyh kalhóznikaf].
Suomalaisten suhtautuminen itänaapureihin on todella muuttunut. 15 vuotta keskusteluoppaan ilmestymisen jälkeen syntyi kohu opaskirjasta, jossa suomalaisia bisnesmiehiä kehotettiin lahjomaan venäläisiä liikekumppaneitaan.
Valtionsyyttäjä tutki tapauksen, ja Suomalais-venäläisen kauppakamarin kustantama kirja vedettiin pois markkinoilta.
Vanhoina hyvinä aikoina asia ei olisi jäänyt siihen. Moskovaan olisi lähetetty virallinen delegaatio, joka olisi opetellut ulkoa ainakin seuraavat fraasit: ”älkää loukkaantuko” [ni abizájtis`], ”olette oikeassa” [vy právy] ja ”olemme erittäin murheissamme” [my krájni agartsiny].
Antero Riihentaus
Suomalais-venäläinen keskusteluopas. Ruski Jazyk 1990.
