Tuoreen tutkimuksen mukaan puolet terveydenhoidon ammattilaisista maksattaisi huumehoidot käyttäjillä itsellään. Selkeä enemmistö katsoo myös, että huumeiden kohtuukäyttö ei ole mahdollista.
Terveydenhuollon työntekijöiden asenteet huumeisiin ja huumeiden käyttöön näyttävät tutkija Kristiina Kuussaaren Turun yliopistossa helmikuussa tarkastetun väitöstutkimuksen valossa huomattavan tiukoilta. Viisikymmentäkaksi prosenttia tutkimukseen osallistuneesta hoitohenkilökunnasta on sitä mieltä, että yhteiskunnan ei pitäisi maksaa huumeiden käytöstä aiheutuvia kustannuksia, ja lähes kahdeksankymmentä prosenttia katsoo, että minkään huumausaineen kohtuukäyttö ei ole mahdollista, koska se johtaa lähes poikkeuksetta huumeriippuvuuteen.
Vuonna 2000 tehtyyn kyselyyn vastasi lähes 1200 työntekijää.
Väitöksen mukaan tuomitsevat asenteet keskittyvät varsinkin perusterveydenhuoltoon kuten terveyskeskuksiin ja ensiapupoliklinikoille. A-klinikoilla ja muissa erikoistason yksiköissä asenteet ovat vapaamielisempiä.
”Peruspalveluilla on tärkeä tehtävä hoitojärjestelmän kokonaisuudessa. Miten näistä tehtävistä suoriutuminen on mahdollista, jos asenneilmapiiri huumeiden käyttäjiä kohtaan on lähinnä vihamielinen?” Kuussaari kysyy.
”Negatiiviset asenteet perusterveydenhuollossa ovat sikäli ongelmallisia, että esimerkiksi terveysneuvontatoimintaa ollaan viemässä terveyskeskuksiin. Myös lääkkeellisiä hoitoja toteutetaan terveyskeskuksissa.”
Myös mahdollisten ongelmien havaitseminen ja hoitoon ohjaaminen vaikeutuu, jos asenteet ovat liian kovia.
Tutkija muistuttaa kuitenkin, että koko hoitohenkilökunnalla ei ole suvaitsemattomia asenteita. Hoitoa turhana pitävien henkilöiden lisäksi kentältä löytyy myös runsaasti suvaitsevaisia päihdetyön asiantuntijoita, jotka tosin näyttävät keskittyvän huumetyön erikoispalveluihin.
Mikään yllätys negatiiviset asenteet eivät olleet. Kuussaaren mukaan asiasta on keskusteltu 1990-luvulta asti, mutta nyt väitteiden tueksi on saatu tieteellistä todistusaineistoa.
Tutkimuksen mukaan huumeiden käyttäjien kohtaaminen arjen työssä aiheuttaa vakavaa pelkoa, kun usein uhkaavia asiakkaita joudutaan kohtaamaan kahden kesken. Ongelmat näyttävät kulminoituvan nimenomaan perusterveydenhuoltoon, jossa ongelmakäyttäjä vaatimuksineen saattaa yksinään lamauttaa kokonaisen yksikön toiminnan pitkäksikin ajaksi. Kuussaaren mukaan kentällä on ajoittain ollut havaittavissa ”täydellistä paniikkia.”
Terveydenhuollossa näyttääkin vallitsevan laaja yksimielisyys huumehoidon riittämättömyydestä. Huumetietoa näyttää olevan hyvin erikoispalveluissa, joissa huumeiden käyttäjiä useimmin kohdataan, mutta perustasolla tiedoissa on huomattavaa epävarmuutta. Varsinkin huumausaineiden vaikutuksia ja käyttöä tunnetaan huonosti.
”Vaikka tutkimustuloksia voi lukea negatiivisesti, mistään katastrofista ei varsinaisesti ole kyse. Tulosten mukaan suvaitsevaisuus ja huumetieto lisääntyvät sitä mukaa, mitä enemmän huumeiden käyttäjiä työssä kohdataan. Myös koulutus näyttää olevan tehokas keino parantaa huumetietoisuutta ja osaamista”, Kuussaari sanoo.
”Erilaiset toimintaohjeistot ja mallit näyttävät helpottavan ongelmakäyttäjien kanssa toimimista. Resursseja ja koulutusta pitäisi tämän tutkimuksen perusteella lisätä terveydenhuollon perustasolla. Huumehoidossakin olisi tärkeintä, että ei annettaisi muiden asioiden häiritä inhimillisen kohtaamisen mahdollisuutta, toisen ihmisen inhimillisyyden löytämistä.”
Otettaisiin ihmisenä eikä narkkarina
Niko, 30, toivoisi terveydenhuollon henkilökunnalta inhimillisempää suhtautumista narkomaaneja kohtaan.
”Otettaisiin ihmisenä, eikä huumeiden käyttäjänä.” Niko käytti vuosia lähinnä amfetamiinia ja ekstaasia ja oli katkaisuhoidossa pariin otteeseen. Nyt hän on kuivilla.
Kun Niko kävi muutama vuosi sitten terveyskeskuksessa valittamassa flunssaa ja mainitsi sivulauseessa huumeiden käyttöön liittyvät ongelmat, lääkärin suhtautuminen muuttui heti aggressiivisemmaksi. Niko on kuullut myös muilta käyttäjiltä, että heihin on suhtauduttu ylimalkaisesti. Lääkärit tuntuvat ajattelevan, että kaikki narkomaanien terveysongelmat johtuvat huumeiden käytöstä eivätkä siksi ole oikeita ongelmia.
”Päihdeongelmaisten kanssa työtä tekevät kyllä tietävät asioista ja osaavat suhtautua huumeiden käyttäjiin. He ihmettelevät joskus niiden kollegoittensa tietämättömyyttä, jotka eivät nimenomaisesti hoida päihderiippuvaisia.”
Niko mainitsee esimerkkinä tiedon puutteesta sen, miten lääkäri saattaa tyrkyttää entiselle heroinistille morfiinia esimerkiksi leikkauksen yhteydessä, vaikka potilas yrittää kieltäytyä.
”Sanoohan sen maalaisjärkikin, ettei ole hyvä ajatus ottaa morfiinia, jos on ollut ongelmia heroiinin kanssa. Morfiinihan on suurin piirtein puhdasta heroiinia.”
Jussi Pullinen, Maria Mustranta
kuva Suomi Design
