10. helmikuuta 2006
Teksti:

Teatterikorkeakoulusta vuonna 2002 valmistuneiden dramaturgi Anna Krogeruksen ja ohjaaja Irene Ahon Rakkaudesta minuun tarttuu ydinperheen ongelmiin Kansallisteatterin Omapohjassa. Kaksikon yhteistyö jatkuu näin viime vuodesta, jolloin he tekivät kehuja niittäneen Heikko esitys -näytelmän Jyväskylän kaupunginteatteriin.
    Äitiyden vaikeutta pohtivasta Sylvia Plathin Tulppaanit-runosta nimensä napannut esitys kertoo nykyaikuisten kyvyttömyydestä huolehtia lapsistaan ja itsestään. Varakkaan Jalovaaran perheen kulissit ovat kunnossa, mutta menestyvän tv-tähti-isän ja itseään etsivän sisustussuunnittelija-äidin katkeruuden sävyttämä avioliitto muodostaa ahdistavan ja turvattoman kodin murrosikää lähestyvälle Sylvia-tyttärelle. Vanhempiensa suhdesotkujen ja seksisekoilujen keskellä varttuva tytär hakee paikkaansa koulussa ja haaveilee omasta koirasta. Yläkerran uusi naapuri, ympäristöaktiivi Saana, ja hänen karkeakarvainen mäyräkoiransa Pentti sotkeutuvat Jalovaarojen perhe-elämään perusteellisesti.


Sylvia (Joanna Haartti) kaipaa itseään etsiviltä vanhemmiltaan (Pertti Sveholm ja Kristiina Halttu) turvaa ja huomiota.

Vaikka esityksen aihe on viime vuosien tv-sarjoista ja nykykirjallisuudesta tuttu, Krogeruksen tekstin oivallukset koskettavat syvältä ja synnyttävät tärkeitä huomioita vanhemmuudesta. Vahvasta moraalisesta sanomastaan huolimatta näytelmä ei saarnaa, vaan käsittelee perhe-elämän kipupisteitä lämmöllä ja huumorilla. Erinomainen ohjaus ja selvästi ilolla työlleen antautuvat näyttelijät saavat tekstin elämään moniulotteisena. Jokainen henkilö tarjoaa mahdollisuuden samastumiseen.
    Teatterikorkeakoululainen Joanna Haartti valloittaa lämpimällä ja vilpittömällä läsnäolollaan perheen tyttärenä ja yltää loistosuoritukseen luistelukohtauksessa, jossa Sylvia kuvittelee itsensä maailman maineeseen nousseeksi tähdeksi. Pertti Sveholmin esittämä perheen isä juontaa sosiaalipornoksi haukuttua ohjelmaa, keekoilee käärmeennahkakengissä ja pinkissä paidassa ja jauhaa pseudopsykologisia analyysejaan myös ruudun ulkopuolella. Sveholmin karisma tuntuu yhä vain lisääntyvän ja hänen muuntautumiskykynsä on ilmiömäistä. Kristiina Haltun esittämä puolialkoholisoitunut äiti on myös herkullista ja raadollista katseltavaa. Hän purkaa turhautumistaan tyttärelleen ja siteeraa punkkulasi kädessä miehensä varjoon jäänyttä runoilija Sylvia Plathia. Tanssikoreografiat maustavat hauskasti muutoin varsin perinteisin keinoin kuljetettua draamaa.
    Esityksessä ydinperheen avainasioiksi muodostuvat lopulta läsnäolo ja kohtaaminen. Johtopäätös ei sinänsä yllätä, mutta näin viihdyttävästi ja sykähdyttävästi esitettynä se tuntuu tuoreelta. Krogeruksen teksti pursuaa myös riemastuttavia huomioita. Tv-gurun sloganeilla briljeeraava Lauri Jalovaara toteaa muun muassa, että ”kaikki, jotka sanovat olevansa herkkiä tunneihmisiä ovat oikeasti vallanhimoisia narsisteja”.

Maria Lyytinen
Kuva Leena Klemelä
Rakkaudesta minuun Kansallisteatterin Omapohjassa (Läntinen Teatterikuja 1). Liput 20 / 10 euroa.