24. helmikuuta 2006
Teksti:

Eduskunnassa käsitellään lakiesitystä seksin ostamisen kriminalisoimiseksi. Lakiesitys puuttuu vakavaan aiheeseen, mutta se on oikeusturvan kannalta vaarallinen ja arvaamaton.
    Kriminalisointi antaisi järeän aseen muiden kiusaamiseen ja johtaisi lukuisiin vääriin rikosilmoituksiin. Kuka tahansa nainen, jonka taskusta löytyy sadan euron seteli, voisi ilmoittaa poliisille maanneensa herra X:n kanssa ja saaneensa setelin häneltä maksuksi. Eri asia on, riittääkö näyttö tuomitsemiseen. Paljon pahaa mieltä pääsee kuitenkin syntymään.

Lakimiehenä olen puolustanut syytettyä kolmessa raiskaus- ja yhdessä lapsen hyväksikäyttöjutussa. Viimeksi mainitussa tapauksessa syytetyn väitettiin ottaneen 14-vuotiaan tytön syliinsä ja hyväilleen tämän rintoja. Vaatteet olivat päällä molemmilla. Teon aikana paikalla oli tytön ja syytetyn lisäksi tytön juopunut äiti. Rikoksen kriteerit täyttyivät, koska rintojen kopeloiminen on rikoslaissa tarkoitettu seksuaalinen teko ja tytön kertomusta pidettiin uskottavana. Mies sai sakkoja ja ehdollista vankeutta.
    Tätä tasoa on huomattava osa seksirikoksista. Seksi on normaali fyysinen toiminta, mutta tietyissä olosuhteissa se on rikos. Todistajia ei tyypillisesti ole. Seksirikos ei edellytä yhdenkään vaatteen riisumista, joten teknisen näytön puuttuminen ei vaikuta asiaan. Jutun ratkaisee asianosaisten kertomusten uskottavuuden vertailu, mikä on monesti ongelmallista. Itkuisella naisella on psyykkinen etulyöntiasema hätääntyneen oloiseen mieheen verrattuna, ja etnisiin ryhmiin liittyvät ennakkoluulotkin vaikuttavat ratkaisuihin.
    Ranskassa on puhuttanut Outreaun pikkukaupungissa sattunut tapaus. Kaksi pariskuntaa käytti omia ja toistensa lapsia hyväksi. Jäätyään kiinni he kertoivat myyneensä lastensa seksipalveluita muillekin kaupungin asukkaille ja nimesivät kymmenkunta asiakasta, joukossa lapsiperheitä ja katolinen pappi. Koska lapset olivat pieniä, heitä ei kuultu oikeudessa, vaan heitä oli tutkinut lastenpsykiatri, jonka asiantuntijalausunnon mukaan lapsia olivat käyttäneet useat henkilöt hyväksi. Asiakkaat tuomittiin vankilaan. Hovioikeudessa yksi pääsyytetyistä murtui ja myönsi, että juttu palveluiden myymisestä oli tekaistu ja silkkaa kiusantekoa. Syyttömät olivat olleet vangittuina yli kaksi vuotta. Heidän lapsensa oli otettu huostaan, ja yksi oli tehnyt vankilassa itsemurhan.

Seksirikokset ovat uhrin kannalta niin vakavia, että niiden ennalta ehkäisemiseksi rangaistuspelotteen on oltava riittävän vakava ja todellinen. Ihmisruumiin pitäminen kauppatavarana on sekin ihmisarvoa loukkaavaa, eikä siihen tulisi yhteiskunnan ainakaan kannustaa.
Seksirikosten oikeusturvaproblematiikka on silti hyvä muistutus yhteiskunnan keinojen rajallisuudesta ja siitä, ettei oma rakas tieteenalani ole ratkaisu maailman ongelmiin. Pitäisi miettiä tarkemmin sitä, mitä järkeä on käyttää moninkertaisesti enemmän rahaa raiskaajien säilyttämiseen vankilassa kuin seksuaalisuuden tutkimukseen.

Ville Hoikkala
ville.hoikkala@holdmep.fi

Kirjoittaja on Keravalla asuva kristillisdemokraatti lakimiesyrittäjä ja ihmisoikeusaktiivi.