10. helmikuuta 2006
Teksti:

Itävallan olympiatoivo Michaela Dorfmeisterille sattuu ja tapahtuu. Alppinistit, kuten kokainistit, eivät lähtöviivan jälkeen tahdo aina pysyä hengissä.
    Dorfmeister tunaroi viimeksi kuukausi sitten ollessaan vähällä törmätä ratatyöntekijään Maailmancupin syöksyosuudella. Hän tunnusti ymmärtäneensä tilanteen vakavuuden vasta alas päästyään.
    Pupillit galaksin kokoisina tärisevä Dorffi ja hänen urheilijallekin poikkeuksellisen hidas ymmärryskykynsä herättivät lääkintähenkilökunnan huolen. Silti kukaan ei juljennut lausua ääneen huippu-urheilun vaiettua totuutta. Että itkua sopeltaneella Dorfmeisterilla, ja ylipäänsä kaikilla alppihiihdon ammatikseen ottaneilla, saattaa yksinkertaisesti olla nuppi sekaisin.
    Tällaisia tyyppejä tyrkätään sitten rinteeseen syöksymään sadan kilometrin tuntivauhtia.

Kumpi on vaarallisempi, Itävallan Michaela Dorfmeister vai Suomen Kaisa Varis?
    Jälkimmäinen ei jyrkimmässäkään alamäessään saavuttanut niin suurta nopeutta, että olisi ollut uhka muille kuin Hiihtoliiton varainhoidolle. Olympiakomitean mielestä Variksen ”näytöissä” on silti vakavia puutteita. Varis ei ole esimerkiksi suostunut suksimaan helvettiin, vaan hänellä on taipumus pysähdellä viiden kilometrin välein odottelemaan joukkuetovereitaan.
    Kyse ei ehkä olekaan näyttöjen vaan näytteiden puutteista. Komitea pelkäsi, että Torino ylenkatsoisi monessa mukana ollutta totaaliurheilijaamme.

Huoli oli turha, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa – ja vanhoista merkeistä erityisesti olympiasponsori Budweiser. Ovatko olympiakomitean jäsenet koskaan nähneet, mitä tapahtuu kun saksalaiselle kisaturistille annetaan räikkä oikeaan ja Budweiser vasempaan kouraan? Lienee turvallista arvioida, että puhdasveriset huippu-urheilijat ovat nykyisin yhtä harvassa kuin puhdasveriset kisakatsojatkin. Harva tunnistaisi Kaisa Variksen, kun illan päätteksi moni ei tunne jalkojaankaan.
    Sillä on muillakin mailla omat ongelmatapauksensa. Jopa Torinon viralliset kisamaskotit näyttävät olevan liian pöllyssä huomatakseen mitään vikaa missään. Hypomaanisen ”lumipallo- Neven” ja hänen lasin pohjalta poimitun miesystävänsä hymyt tuskin hyytyisivät, vaikka Dorfmeister ruksauttaisi Alppia alas niska edellä ja kolminkerroin.