09. joulukuuta 2005
Teksti:

Teinien kännäämiskeskusteluja riimiteltynä? Google-hakukoneella tehty runo laajentaa käsitystä lyriikasta.
    Google-runon kirjoittamisen hallitsee liki jokainen: googletus ja copypaste. Runoilija valitsee hakusanat, syöttää ne Googleen ja valikoi mieleisensä tekstinpätkät hakutuloksista.
    Materiaalista runoilija koostaa runon leikkaamalla, liimaamalla ja muokkaamalla.

Hakukonerunous syntyi vuosituhannen vaihteessa. Yhdysvaltalainen runoilija Gary Sullivan halusi laatia maailman huonoimman runon. Hän loi Googlen avulla teoksen , joka on sikermä kirosanoja, örähdyksiä ja lauseenpätkiä.
    Sattumalta syntynyt huono runo sai runoustutkijat innostumaan: miksi Googlen avulla syntynyt runo olisi huonompi kuin tavallisesti kirjoitettu? Esimerkiksi Tuli&Savu-lehden toimittaja ja runoilija Teemu Manninen aikoo käyttää internetistä haettua materiaalia ensi vuonna Tammelta ilmestyvässä runokokoelmassaan.
    Mannisen runot liittyvät Sullivanin ja kumppaneiden alulle panemaan flarf-runouteen. Flarfin ideana on näyttää, mistä ja miten ihmiset todella internetissä puhuvat: naisviha ja väkivalta sekoittuvat jutusteluun popkulttuurista. Aineksia etsitään esimerkiksi uusnatsien keskustelupalstoilta. Lainaaminen vapauttaa runoilijan kertomaan sellaisista aiheista ja sellaisilla tavoilla, joita ei muuten tavoittaisi tai uskaltaisi kertoa.

Hakukonerunouteen liityvät myös runokoneet. Ensimmäiset niistä kehitettiin 1990-luvun alussa. Ajatuksena on tuottaa tietokoneen avulla runoja satunnaisuutta ja matemaattisia kaavoja hyödyntäen.
    Alan moderni klassikko on runoilija Leevi Lehdon Google-runogeneraattori. Sillä tehdään parhaina päivinä tuhat runoa. Generaattori tekee Google-haun käyttäjän antamilla sanoilla ja kokoaa tuloksista runon. Halutessaan käyttäjä saa runonsa vaikkapa 1800-lukulaisessa villanella-muodossa.
    ”Generaattori opettaa vanhoja runokaavoja. Toisaalta sen tarkoitus on herättää käyttäjässä tuntemus, ettei hän olisi itse ikinä keksinyt tällaista runoa”, Lehto sanoo.
    Kaavoilla leikittelyn takaa paljastuu kysymys hyvästä ja huonosta. Lehto toivoo, että runot saisivat lukijansa pohtimaan asiaa. Onko esimerkiksi teinien pississlangi sellaisenaan huonoa, mutta sonettimuotoon puettuna hyvää?

Marja Ollila

Leevi Lehdon Google-runogeneraattori: www.leevilehto.net.