09. joulukuuta 2005
Teksti:

Lehtien myyntiluvut ovat jännittävää luettavaa, jos haluaa tietää mikä ihmisiä kiinnostaa.
    Iltapäivälehtien kansien tekijät jakavat mallinsa kahteen luokkaan: A- ja B-naisiin. Juhannuslehteen kannattaa laittaa kanteen A-nainen, koska silloin lukijat ostavat enemmän lehtiä. Jako ei perustu mihinkään muuhun kuin taskulaskimen kertomaan totuuteen kansalaisten mieltymyksistä. Kansa saa sellaiset lehdet, millaisia se haluaa ostaa.
    Sama näkyy muuallakin.
    Kotimaiset elintarvikkeet ovat kovassa kurssissa ja reilun kaupan kahvilla hyvä maine, mutta siitä huolimatta espanjalainen kurkku myy mainiosti.
    Jos ihmisiltä kysyy, minkälaisia televisio-ohjelmia he katsovat, vastauksena on uutisia ja laadukkaita dokumentteja. Katsojatilastojen mukaan todellisuus on pikemmin tosi-tv:tä ja viihdettä. Jos katsojat tuijottaisivat sitä mitä väittävät, Ylen Teema olisi ainoa tarpeellinen kanava.

Ihmiset kertovat mieluusti ihannekuvaa itsestään. Kassakoneiden ja tilastojen paljastama kuluttajien käyttäytyminen on ristiriidassa sen kanssa, miten haluaisimme itsemme nähdä.
    Ilmiötä voisi verrata pasianssissa huijaamiseen. Siitä huolimatta itsensä pettäminen kuuluu olennaisena osana ihmisenä olemiseen. Se helpottaa elämää.
    Etenkin urbaanin nuoren kaupunkilaisen pitää arvostaa hyviä asioita, ja itsepetos tekee elämästä mielekkäämpää. Vaikka ei pystyisi toteuttamaan omia ihanteitaan, ainakin voi antaa sen vaikutelman, että pystyy. Elämä tuntuu pysyvän niin paremmin omassa hallinnassa.

    Valheissa on tietenkin osa totta. Joku katsoo dokumentteja ja ostaa suomalaisia kurkkuja.

Olisiko sitä kuitenkin onnellisempi, jos kirjaisi rehellisesti itselleen, mitä tekee ja miten paljon?
    ”Modernissa maailmassa henkinen laiskuus tuleekin hyvin lähelle raamatullista laiskuuden syntiä: ihminen antaa toisten kantaa oman taakkansa ja viis veisaa siitä, paljonko kärsimystä se mahdollisesti heille tuottaa.”
    Näin kirjoittaa näytelmäkirjailija Laura Ruohonen esseessään sivulla 16. Hän kammoaa sitä, että ihmiset eivät suostu näkemään tekojensa seurauksia itselleen tai koko maapallolle. Yksittäisten ihmisten valinnat näkyvät vasta silloin, kun lasketaan yhteen suuria numeroita.
    Isossa mittakaavassa kyse on esimerkiksi ilmaston lämpenemisestä. Pienessä siitä, että jos katsoo dokumentin viihteen sijaan, voisi jälkeenpäin olla onnellisempi. Tietenkin on vaikeaa elää niin kuin sanoo elävänsä. Se voisi kuitenkin olla jännittävä kokeilu.

Esa Mäkinen