25. marraskuuta 2005
Teksti:

Ylioppilasteatterin johtoon siirtyneen Salla Taskisen ensiohjaus talossa jatkaa teatterin vahvaa kantaaottavaa perinnettä. Uusien jäsenten koulutusproduktio Miksi on kädet tarttuu hellästi ja huumorilla itsekeskeisen suoritusyhteiskunnan aiheuttamaan angstiin.
    Esityksessä mennään isojen aiheiden äärelle. Joukko tummiin pukeutuneita, tuoretta puhtia uhkuvia näyttelijänalkuja muodostaa tiiviin ryhmän, joka luovii läpi nykyajan ilmiöiden. Kovien bisnesarvojen ja pinnallisuuden läpitunkemaa yhteiskuntaa ruoditaan oivaltavin keinoin välillä yksilön tarinoiden kautta, välillä ryhmässä toimien.
    Tyttö istuu kuntopyörän selkään ja luettelee, miten elämässä kerätään suorituspisteitä eri teoista. Nuoret naiset laulavat kauniisti ”huippuosaajan hahmossa ei ole epäselvää”, ja nuoripari pelastautuu hukkuvien luusereiden keskeltä citymaasturin kyytiin, josta voi johtaa omaa menestyjäjoukkoaan taistelussa ”luontoa vastaan”.


Uudet ylioppilasteatterilaiset kokeilevat käsien parantavaa voimaa.

Taskisen lyyrisessä ohjauksessa vilahtelee viittauksia viimeaikojen uutiskuviin. Hukkuneiden kasvoja valaistaan pimeydessä, vain menestyjät pelastetaan hädän hetkellä, ja kansalaiset sekoilevat Hulluilla päivillä.
    Itkevä joukko mustapukuisia listaa kuilun partaalla tälle ajalle ominaisia asioita – liian isot karkkipussit, pessimismi, ihmiset eivät tiedä keitä he ovat – ja hyppää ahdistuksissaan reunan yli. Välillä pohditaan mitä on vapaus ja miten sielusta on tullut maisemakonttori.
    Katosta roikkuvat enkelin siivet ja kuilusta alkaa kuulua ”jos mä saisin elää uudelleen, niin mä.” Näihin sanoihin kiteytyykin koko Miksi on kädet -esityksen ydin. Kädet ovat toistemme auttamista ja kannattelua varten, sillä ”meillä on [siihen] varaa”, laulaa näyttelijäjoukko. Carpe diem siis, mutta yhdessä toisten kanssa, eikä vain omia extreme-elämyksiä tavoitellen.
    Oivaltavaa ironiaa sisältävä esitys käsittelee suuria teemoja ja vaikka ajatukset sinänsä eivät ole järin tuoreita, niihin saadaan uutta virtaa nuoren ja raikkaan tekijäjoukon työskentelystä. Tämän ajan kovisarvot ja menestymistä paasaavat urasuorittajat saavat hellävaraisesti kyytiä, ja esityksestä syntyy ilahduttavan kantaaottava kokonaisuus. Se tarjoaa suoraa ja rehellisen naivistista kritiikkiä nykymenoa vastaan.
    Miksi on kädet jatkaa Ylioppilasteatterille ominaista ensemble-työskentelyä, jossa teksti ja esitys syntyvät koko työryhmän käsissä. Näyttelijänaluissa on vielä epävarmuutta, mutta heidän aitoutensa ja intonsa koskettaa ja herkistää inhimillisten arvojen puolesta puhuvan esityksen sanomalle. Ylioppilasteatterissa taistellaan vielä pienen ihmisen puolesta.

Maria Lyytinen
Kuva Essi Hurme

Ylioppilasteatteri (Aleksanterinkatu 23): Miksi on kädet? Esityksiä 18.12 asti. Liput 7 / 5,5 euroa.