Åbo Akademin liiketaloustieteen professori Alf Rehn on kyllästynyt akateemisen kustantamisen nykytilaan. Julkaisuprosessi on hidas ja isot kustantajat ovat Rehnin mukaan kiinnostuneita lähinnä hyvin myyvien kurssikirjojen julkaisusta. Kun kapean alan teoksia kustannetaan, ne saattavat maksaa satoja euroja. Niin kalliisiin kirjoihin on esimerkiksi harvoilla jatko-opiskelijoilla varaa.
”Jos haluaa julkaista jotain hauskaa, se on hirveän vaikeaa.”
Ei enää. 33-vuotiaalla Rehnillä on nyt oma kustannusyhtiö Dvalin Books, jonka julkaisemia tekstejä jaetaan myös netin kautta, ilmaiseksi.
”Elämme murrosaikaa. Odotamme tehokkaampia tapoja tiedon levittämiseen. Tämä on yritys demokratisoida kustantamista ja akateemista prosessia. Tarkoitus on saada keskustelua aikaan.”
Rehn myöntää, että on sellaisessa asemassa, että voi julkaista miten haluaa. Monille vastaväitelleille tutkijoille on apurahoja saadakseen tärkeää saada artikkelinsa julki arvostetussa tieteellisessä julkaisussa.
”Kun sain professorin viran, aloin työstää tätä projektia.”
Åbo Akademin lisäksi Tukholman Teknillisessa Korkeakoulussa innovaation ja yrittäjyyden professorina työskentelevä Rehn innostui vaihtoehtoisista julkaisutavoista, kun sai käsiinsä Lawrence Lessigin kirjoituksia. Lessig on Stanfordin yliopiston oikeustieteen professori ja vapaaseen nettijulkaisuun suunniteltua Creative Commons tekijänoikeuslisenssiä levittävän järjestön johtaja.
Lisenssin idea on yksinkertainen. Sillä tekijä myöntää käyttöluvan teokseen ja samalla määrittelee ehdot, joilla teosta saa levittää ja jaella. Esimerkiksi: onko tekijän nimi mainittava kun teosta esitetään, saako teoksesta tehdä muokattuja versioita, saako teosta hyödyntää kaupalliseen käyttöön ja niin edelleen.
Tekijä tekee valinnan Creative Commonsin nettipalvelussa ja lisää sitten ”Some Rights Reserved” eli Joitakin oikeuksia pidätetään napin webbisivulle, jossa teosta jakelee. Nappi linkittyy automaattisesti lisensiin, jossa kerrotaan, millä ehdoilla teosta saa käyttää.
Suomenkieliset Creative Commons lisenssit julkaistiin viime vuonna Helsingin yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun yhteisen Tietotekniikan tutkimuslaitoksen HIIT:in kääntämänä. Ensimmäinen lisenssillä jaettava suomalainen väitöskirja, Mikko Välimäen The Rise of Open Source Licensing, julkaistiin kesäkuussa. Yahoolla on jo kokonaan oma hakusivu Creative Commons lisensseillä jaeltavalle materiaalille.
Creative Commonsia hyödynnetään myös oppimateriaalin jakelussa. MIT eli Massachusetts Institute of Technology, pyrkii julkaisemaan kaikki opetuksessa käytettävät oppimateriaalit netissä Creative Commons lisenssillä ensi vuoteen mennessä. Kesäkuussa yli tuhannen kurssin ja luentosarjan materiaalit löytyivät MIT:n Open Course Ware nettisivuilta. Vastaavanlaisia hankkeita on muun muassa Harvardin ja Berkeleyn yliopistoilla.
Suomessa Opetushallitus tekee suorat tekijänoikeussopimukset esimerkiksi verkko-oppimateriaalia julkaisseiden opettajien kanssa. Creative Commons ei ole vielä riittävän tunnettu, kommentoi opetusneuvos Ella Kiesi.
Opetusministeriö puolestaan perusti viime vuonna Avoimen tieteellisen julkaisutoiminnan työryhmän. Muistiossaan ryhmä suosittelee, että korkeakoulut ja tutkimuslaitokset pystyttävät elektronisia julkaisuarkistoja ja kannustavat tutkijoitaan tallentamaan julkaisujensa rinnakkaiskopiot niihin. Samalla muistutetaan, että pelkkä tutkimuksen tallentaminen julkaisuarkistoon ei tee siitä tieteellistä julkaisua. Tieteellisiä lehtiä kehotetaan laittamaan lehtien tutkimusartikkelit mahdollisimman tuoreeltaan avoimeen verkkojakeluun.
Yliopiston tutkijoilla ja opiskelijoilla on pääsy akateemisiin tietokantoihin, joista löytyy muun muassa suuri osa heidän tarvitsemistaan tieteellisistä artikkeleista. Miksi siis tarvitaan vapaata, vaikkapa Creative Commons lisenssille perustuvaa verkkojakelua?
”Tieteellisten artikkelien kirjoittajat eivät saa korvausta julkaisemistaan artikkeleista. Sen sijaan kirjastot joutuvat ostamaan julkaisut tutkijoiden käytettäviksi tietokannoista, joiden tilaaminen maksaa vuosittain tuhansia euroja. Akateeminen työ hyödyttää muutamia suuria julkaisijoita tutkijoiden ja tieteellisen työn kustannuksella”, kommentoi HIIT:in Herkko Hietanen.
”Tieteen tekemiseen ei sovi se että joku muu kantaa hedelmän ja myy sen takaisin tiedeyhteisölle.”
On muitakin syitä. Tieteellisten lehtien verkkoversioiden hinnat nousevat samaan aikaan, kun kirjastojen budjetit tiukkenevat. Jos artikkeli, johon viitataan, on maksullisen käyttölisenssin takana, ei siihen voi luoda suoraa linkkiä. Akateemisiin tietokantoihin pääsee vain yliopistojen kautta, ei siis mattimeikäläinen kotikoneeltaan.
Ja kuten professori Rehn kiteyttää:
”Kirjoittaminen on osa työtäni ja minulla on tietty velvollisuus kommunikoida maailmalle siitä.”
Rehnin mukaan suomalainen tiedeyhteisö kuitenkin lämpenee ajatuksille hitaasti.
”Kaikkien mielestä tämä on periaatteessa hyvä juttu. Harva kuitenkaan haluaa olla osallisena. Olemme huonoja edes yrittämään tuotoksiemme kommunikointia.”
Sanna Leskinen
kuva Jussi Jääskeläinen
