Laajakulma: Tolkkua tajunnanvirtaan

T:Teksti:

Harva ohjaaja on vaalinut samoja teemoja yhtä hartaasti kuin David Cronenberg. Kanadalaisveteraanin tieteeseen ja seksuaalisuuteen keskittyneissä elokuvissa vietit ovat vahvoja, mutta liha heikkoa. Niissä tiedemieshahmot kompastelevat kunnianhimoonsa tai ahneuteensa ja luonto maksaa viulut.
    Rabidissa kokeellinen kirurgia aiheuttaa odottamatonta verenhimoa. Scannersissa luodaan vahingossa ihmisrotu, jonka ajatus voi tappaa. Kulttiklassikko Videodromessa koko ruumiillinen olomuoto ja todellisuuteen takertuminen tuomitaan auttamattoman vanhanaikaiseksi.
    Jos tieteily on Cronenbergin elokuvissa epävakaata puuhaa, niin tsunamit saadaan aikaan seksuaalisuudesta. Patologisten seksuaaliviettien kuvaus tavoittaa huippunsa Crashissa. Kiistellyssä kolariaddiktion kuvauksessa äärimmäisten tunnetilojen tavoittelu on ainoa tapa hakea paikkansa maailmassa.

Äärimmäisten ja tajunnanvirraksi murenevien elokuvien sarjan jälkeen Cronenbergin uusimman filmin History of Violencen asetelma tuntuu leppoisalta.
    Tom Stall (Viggo Mortensen) elää alleviivatun ihanteellista elämää amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Hänen pyörittämällään kahvilalla menee hyvin, vaimo (Maria Bello) on nätti juristi ja lapset osaavat hoitaa ongelmat fiksusti puhumalla.
    Näin ei tietenkään voi jatkua. Eräänä iltana pari sarjamurhaajaa pamahtaa Stallin kahvilaan pahat mielessä. Rauhan miehenä esiintyvä isäntä joutuu turvautumaan kättä pidempään.
    Tehokas oman käden oikeuden käyttö tekee Stallista mediasankarin. Se houkuttelee paikalle miehiä menneisyydestä, jonka hän on halunnut unohtaa. Kohta päästään taas puntaroimaan väkivallan kätevyyttä ongelmien ratkaisun välineenä.


Väkivalta on kätevä apu arkipäivän ongelmiin
elokuvassa History of Violance.

Cronenbergin elokuvissa väkivalta on usein seuraus viettien ylikuumentumisesta. History of Violencessa suhde voimatoimiin on käytännöllisempi.
    Kyky väkivaltaan on rasite rauhaomaisessa yhteisössä ja se kannattaa kätkeä. Yllättävissä ongelmatilanteissa tappokyvyt taas voivat pelastaa tarpeelta puhua totta. Viettinsä hallitseva yksilö pystyy sujuvasti vaihtamaan pasifistin roolin palkkatappajan toimintatapoihin. Ja toisin päin.
    Tom Stall on erikoinen hahmo Cronenbergin tuotannossa. Hän ei vyöry eteenpäin kuin hallitsematon luonnonvoima, eikä joudu muiden vietäväksi. Tuttua Stallissa on tunteiden kylmyys, joka on kansantauti Cronenbergin elokuvien synkeässä maailmassa.
    On sääli, että päähenkilön suoraviivaisuus hallitsee koko History of Violencea. Pikkukaupunki-idylli jää mitäänsanomattomaksi taustamaisemaksi ja väkivallan analyysi hautautuu lopulta jännityselokuvajuonen jalkoihin. Seksuaalikuvasto pidättäytyy kiltisti aviovuoteessa.
    Monista Cronenbergin varhaistöistä poiketen History of Violence pysyy hyvin kasassa. Ohjaajan pirstaleisiin elokuviin mieltyneille se on sen ongelma. Elokuva tuntuu liian normaalilta Cronenbergin ohjaamaksi.

Matti Rämö

History of Violence elokuvateattereissa 28.10. alkaen.