Harvoin yliopiston tutkija saa työnsä takia tappouhkauksia. Prostituutiosta Tampereen yliopistoon väitöskirjaa valmisteleva Anna Kontula, 28, ei näytä kuitenkaan ottavan saamiaan uhkauksia erityisen vakavasti.
”Tulee kirjeitä ja puhelinsoittoja. Yksi rouva kirjoitti, että yliopistossa on liikaa rahaa, jos prostituutiota tutkitaan. Pitäisi tutkia sotalapsia, eikä huonoja ihmisiä. Tosin noin puolet palautteesta on positiivista.”
Tyyneydestä huolimatta kolmen pienen lapsen äiti on katsonut parhaimmaksi pitää osoitteensa salaisena.
Kontulan ura prostituutionvastustajien verenpainetautina alkoi kolme vuotta sitten, kun Kontula meni mukaan perustamaan Seksityöntekijöiden liittoa Sallia. Kontula valittiin saman tien liiton varapuheenjohtajaksi ja sillä paikalla hän istuu edelleen.
Samoihin aikoihin Kontula vaihtoi väitöskirjansa aiheen. Ammattiyhdistysliike muuttui suomalaisten tai Suomessa pysyvästi asuvien naisten motiiveihin toimia prosti tuoituina.
Seuraavina parina vuotena Kontula puolusti prostituoitujen oikeuksia lukemattomissa haastatteluissa ja keskustelutilaisuuksissa. Hän kirjoitti raportin Prostituutio Suomessa osana väitöskirjaansa ja toimi muun muassa Vasemmistonuorten varapuheenjohtajana ja ay-liikkeessä.
Poliittisen heräämisen Kontula oli kokenut vuonna 1998.
”Heräsin tunteja aikaisemmin kuin yleensä ja totesin, että nyt haluan lähteä politiikkaan. Soitin puoli kuudelta aamulla ainoalle vasemmistoliittolaiselle, jonka numero minulla sattui olemaan ja kysyin, mitä teen.”
Poliittisuus juontuu Kontulan elämässä jo lapsuudesta. Radikaalitaistolaisessa kodissa Kontulalle oli luettu iltasaduksi Tsehovia ja televisiosta katsottu amerikkalaisten sarjojen sijasta tsekkoslovakkialaisia nukkeanimaatioita. Vieläkin hän puhuu mielellään lapsuudesta asti periytyvistä verkostoistaan, joissa vallitsee ”toveruus, joka on jotakin ystävyyden ja solidaarisuuden välissä”.
Hetkinen. Oliko Kontula kolme vuotta sitten aivan raiteiltaan? Hylkäsi yhteiskunnallisesti paljon merkittävämmän väitöskirjasuunnitelmansa tarttuakseen niin kiisteltyyn ja rahoittajia arveluttavaan aiheeseen kuin prostituutio? Suututti räväköillä puheillaan joukoittain äänestäjiä, vaikka päässä poreili poliittinen kunnianhimo?
Kontula tuntuu itsekin tiedostavan valintojensa omituisuuden, mutta ei näytä piittaavan siitä.
Kontula selittää kiinnostuneensa tutkimusaiheestaan, kun julkisuudessa käytiin keskustelua seksin oston kriminalisoinnista vuoden 2002 lopulla. Juuri valmistumassa olevalla Kontulalla oli yhteyksiä prostituutioon, ja hänen mielestään median antama yksipuolinen kuva prostituoiduista uhreina ei vastannut todellisuutta. Kontulaa myös ärsytti, että prostituoitujen omat lausunnot puuttuivat keskustelusta täysin.
Juuri tuo kiinnostus vei Kontulan Seksityöntekijöiden liitto Salliin.
”Sallin myötä minulle syntyivät sellaiset verkostot, että näytti siltä, että saan kentältä tarpeeksi haastatteluja.”
Moni oli yrittänyt tehdä väitöskirjaa samasta aiheesta aiemminkin, mutta vaihtanut aihetta, kun ei ollut onnistunut voittamaan prostituoitujen luottamusta.
”Tuntui siltä, että koska minulla on paremmat mahdollisuudet kuin kenelläkään muulla tehdä tästä asiasta väitöskirja, niin silloin se pitää tehdä.”
Poliittisia valintojaan Kontula selittelee yhtä suurisilmäisen vakaumuksellisesti.
”Vahvuuteni politiikassa ei ole se, että minulla olisi voimakkaita tukijoita ja että olisin hyvä verkostoitumaan. Ainoa vahvuuteni on se, että olen ajatuksieni kanssa rehellinen. Jos luopuisin jostain vastoin itseäni, menettäisin ainoan kykyni, joka pitää minut politiikassa.”
Toisaalta Kontula myös uskoo, että prostituoitujen puolustaminen ei vain vienyt vaan myös toi äänestäjiä.
Arvostelijoiden ja osittain Kontulan itsensäkin mielestä hän teki aikoinaan parhaansa hankaloittaakseen akateemista ja poliittista uraansa. Kontula ei silti ole kokenut suuria vastuksia kummallakaan saralla. Syksyllä 2004 hänet valittiin Vasemmistoliiton listoilta Tampereen kaupunginvaltuustoon.
Jos läpimeno oli yllätys, vielä yllättävämpää on se, että Kontula on saanut harjoittaa politiikkaa leimautumatta yhden asian ihmiseksi. Valtuustossa Kontula on ajanut erityisesti lasten, nuorten ja lapsiperheiden asiaa.
”Kun aloitin valtuustossa, oli hauska, että suuri osa valtuutetuista tiesi prostituutiotutkija Anna Kontulan. Heillä kesti tosi kauan yhdistää, että opetuslautakunnan Anna Kontula oli sama tyyppi. Jostain syystä seksi ja lapset eivät yhdisty ihmisten mielissä.”
Kontula epäilee, että leimautumista on ehkäissyt se, että tamperelaiset valtalehdet eivät ole olleet kiinnostuneita Kontulasta ollenkaan niin paljon kuin helsinkiläiset toimitukset.
Kontula myös uskoo, että hänen auktoriteettiaan ei poliitikkona lisää tai vähennä se, että hän on prostituutiotutkija.
”Korkeintaan joidenkin vanhempien miesten keskuudessa saatan aiheuttaa ihan tervettä hämmennystä. Olen ehkä vahvemmissa asemissa kuin nuori nainen normaalisti olisi.”
Kontula ei näytä myöskään onnistuneen puhumaan itseään akateemiseen epäsuosioon. Rahoitusta tutkimukselle on järjestynyt. Kontula oli myös yksi Suomen itsenäisyyden rahaston eli Sitran vuoden 2003 maaliskuussa järjestämälle kurssille valituista ”tulevaisuuden tekijöistä”. Kurssille kutsuttiin nuoria vaikuttajia määrittelemään sitä, mikä on tärkeintä suomalaisen yhteiskunnan uudistumiskyvyn kannalta.
Täysin ongelmaton prostituutioaihe ei kuitenkaan ole. Myös akateemisessa maailmassa se herättää niin suuria intohimoja, että Kontulan on vaikea saada vertaistukea.
”Kun menen paperini kanssa seminaariin, asia kiinnostaa ihmisiä niin paljon, ettei kukaan halua keskustella tutkimuksen metodologian tai logiikan toimivuudesta, koska se on niin ikävystyttävää.”
Mikä Kontulassa sitten niin risoo?
Julkisuudessa hän on muun muassa painottanut prostituoitujen hyvin erilaisia lähtökohtia ja motiiveja. Kaikki Suomessa pysyvästi asuvat prostituoidut eivät ole yhteydessä rikollisuuteen, eivätkä ole tulleet alalle taloudellisen pakon tai päihde- ja mielenterveysongelmien takia. Joukossa on paljon niitä, joille prostituutio merkitsee laajentuneita mahdollisuuksia toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan.
Kontulan mukaan kaikki hänen tapaamansa prostituoidut ovat joskus nauttineet seksistä asiakkaan kanssa, monet usein.
Monille prostituutio merkitsee myös emansipaatiota, joka voi ilmetä esimerkiksi haluna rikkoa vallitsevia moraalikoodeja. Jotkut ovat kokeneet aiemmat parisuhteet epätyydyttäviksi, ja ovat oppineet prostituution kautta naisen oikeuden hallita seksuaalista kanssakäymistä ja nauttia siitä.
Kontula on myös kritisoinut sitä, miten prostituoituja kohdellaan uhreina, jotka eivät tee itse valintojaan.
Kun kuuntelee Kontulan argumentointia, herää epäilys, että ehkä myös hänen tutkijoille epätyypillinen tapansa esittää asioita saa punaiset pisteet hyppimään joidenkin silmissä. Kontula puhuu järjestöissä ja valtuustossa trimmautuneella järkähtämättömyydellä, kumoaa huolellisesti vastaväitteitä, esittää parannusehdotuksia ja ottaa kantaa. Hän on kaukana laitosten perukoilta esiin manatuista johtopäätösten luettelijoista.
Naiskauppaa tutkineen Tampereen yliopiston tutkijan Elina Penttisen mielestä Kontula irrottaa prostituution laajemmasta kontekstista.
”Kontula fokusoi liikaa siihen, mitä tapahtuu yksittäisen prostituoidun ja asiakkaan välillä. Ei voida tarkastella vain sitä, onko suhde eriarvoinen tai positiivinen, koska se liittyy laajoihin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Nykyinen seksiteollisuuden kasvu perustuu yleiseen globalisaation eriarvoistavaan kehitykseen. Se luo länsimaalaisille ihmisille uusia kulutuksen ja identiteetin mahdollisuuksia. Niitä toteutetaan globalisaation köyhdyttämien alueiden kustannuksella, joista suurin osa seksiteollisuuden piirissä toimivista naisista ja lapsista tulee.”
Kontulan ajatukset ovat myös suututtaneet niitä, joiden mielestä prostituutio pönkittää miesten ylivaltaa yhteiskunnassa ja loukkaa kaikkien naisten ihmisoikeuksia tekemällä naiseudesta ja seksuaalisuudesta myytävän tuotteen. Tämän rinnalla sen kyseenalaistaminen, että prostituoidulla on oikeus omaan päätäntävaltaan, on arvostelijoiden mielestä pienempi paha.
Ulkopuolisen silmin arvostelijoita tuntuu pelottavan se, että Kontula normalisoi puheillaan liikaa prostituutiota. Tämän pelätään heikentävän paitsi naisen asemaa yleensä myös niiden asemaa, joita hyväksikäytetään.
Kontulan mielestä naisten sorrosta lumoutuneet keskustelijat eivät näe, että globaalisti kaupalliseen seksiin liittyvät riiston mekanismit ovat samat kuin muussakin taloudessa. Sama rakenne sortaa niin thaimaalaista prostituoitua kuin nicaragualaista kahvinviljelijää. Siksi kaupallisen seksin ongelmia pitää ratkaista globaalisti samoilla keinoilla kuin muutakin riistoa eli esimerkiksi vähentämällä köyhyyttä ja lisäämällä koulutusta.
Suomessa seksityöntekijät pitäisi päästää yleisen työlainsäädännön piiriin sekä järjestää heille omia sosiaali-, terveys- ja turvallisuuspalveluja, joiden saamisen ehtona ei ole kansalaisuus tai prostituution lopettaminen.
Kontula korostaa myös, ettei hän pyri normalisoimaan prostituutiota vaan prostituoituja.
”Kaikkia tapaamiani seksityöntekijöitä yhdistää pettymys siitä, miten heidän näkemyksensä syrjäytetään. Heidän näkökulmastaan kyse on julmasta ja jopa henkilökohtaisen turvallisuuden vaarantavasta vallankäytöstä, jossa heidät asetetaan yhteisön ulkopuolelle. Saako meillä mitään muuta ryhmää kohdella näin?”
Kontulan mielipiteitä kuullaan tiuhaan todennäköisesti myös seuraavien eduskuntavaalien alla. Kontulalle vaaleihin osallistuminen on kuitenkin ennen kaikkea paikka tuoda ajatuksia esiin ja keskustella ihmisten kanssa. Hän kokee omaavansa jo niin paljon poliittista valtaa kuin kykenee hoitamaan, eikä Tampereella ole edes odotettavissa, että uusi ehdokas menee läpi.
”Jos täältä eduskuntaan aikoisi, se olisi kuuden vuoden päässä aikaisintaan. Silloin nuorin lapseni on 7-vuotias, ja ehkä silloin olen kasvanut niin paljon, että hartiani kestävät myös kansanedustajan hommat.”
Maria Mustranta
kuva Timo Marttila
