20. toukokuuta 2005
Teksti:

Parikymppinen opiskelija ei paljoa eläkettään murehdi. Erityisesti oma eläke ei kiinnosta, mutta eivät muidenkaan eläkkeet.
    Syytä olisi. Tässä lehdessä toimittaja Elina Kervinen selvittää artikkelissaan, kuka maksaa vanhempiemme eläkkeet. Vastaus on yksinkertainen: sinä, minä ja muut ikäpolvemme edustajat.
    Kun seuraavan kahden vuosikymmenen aikana olemme valmistuneet nopeasti ja siirtyneet työelämään, palkastamme menee nykyistä huomattavasti enemmän eläkemaksuihin. Jos ansaitsemme 2500 euroa kuukaudessa, maksamme 50-75 euroa kuukaudessa enemmän kuin mitä suuret ikäluokat itse tällä hetkellä maksavat.
    Kun itse lopetamme työelämässä, saamme tällä kummallisella logiikalla suuria ikäluokkia pienempää eläkettä. Jos samanlainen tulonsiirto toteutettaisiin kadulla, sitä kutsuttaisiin varkaudeksi.

Pohjatyön eläkejärjestelmien muutokselle teki muutamasta eläkefirman pomosta ja ayjohtajasta koostunut keski-ikäisten miesten konklaavi.
    Tämän niin sanotun Puron ryhmän esitykset olivat lähtökohta hallituksen lakiesityksille. Lopullisen päätöksen teki eduskunta, jossa kansanedustajien keski-ikä on lähempänä arkkua kuin kehtoa.
    Ei voi kuin ihmetellä, miksei nuoria kuultu huomattavasti paljon enemmän. Kysymyksenä kuitenkin oli: miten tehdään oikeudenmukaisesti sukupolvien välinen tulonjako?
    Nyt annetaan enemmän vanhoille. Hyväksyvätkö nuoret nämä päätökset nurisematta, kun ne alkavat todella vaikuttaa omaan kukkaroon? On todellinen mahdollisuus, että ikäpolvien välille syntyy riita tulonjaosta, jopa sukupolvisota.

Toivon ja uskon, että sotaa ei syty. Se ei kuitenkaan ole vain tahdon asia. Siihen vaikuttaa enemmän, ovatko suuret ikäluokat valmiita myös karsimaan omia etujaan tarvittaessa.
    Kun nuoret siirtyvät työelämään, palkkakuiteissa alkaa joka kuukausi näkyä eläkepäätösten seuraukset. Samalla peruspalvelut saattavat heikentyä. Silloin populistisella nuorisopuolueella voisi olla mahdollisuus saada suurtakin kannatusta. Jos voimat eivät riitä eduskunnassa, nousu barrikadeille on myös mahdollista.
    Sopuratkaisu olisi kaikkien kannalta parempi. Sivulla 20 esitellään sukupolvisopimus, jonka tarkoitus on jakaa tulot ja menot oikeudenmukaisesti. Se on hyvä pohja miettiä, miten taataan yhteiskuntarauha.
    Barrikadeilla kun ei yleensä synny tasapuolisia päätöksiä.

Esa Mäkinen