20. toukokuuta 2005
Teksti:

Minä maksan sinun rollaattorisi” -tekstillä varustettu banderolli lähestyy Stockmannin kulmalta eduskuntaa mylvivän mielenosoittajajoukon saattelemana. Letkaa johtaa jättitelevisiolla varustettu auto. Ruudulla pyörii eläkeläisten luksushoitolat ja lähiölastentarhojen ahdingon rinnastava video.
    On vuosi 2017 ja käynnissä on sukupolvisodan ensimmäinen näytös. Työssäkäyvä väestö on noussut vastustamaan muutamassa vuodessa räjähdysmäisesti kasvaneen vanhusväestön diktatuuria.
    Yksi kapinakenraaleista on iskulauseita kovaan ääneen huutava 39-vuotias lentoemäntä Hele Hintikka. Hän sai vanhusdiktatuurista tarpeekseen, kun lapsi ei enää saanut hoitopaikkaa ja hammashuollon tuet leikattiin vastineeksi vanhusten hoivakulujen noususta.
    ”Suuret ikäluokat – söi meidän ruuat”, nainen huutaa.

Näin voisi käydä. Vuonna 2005 Hele Hintikka kuitenkin istuu kahvilan pöydässä nauraen utopialle sukupolvisodasta. Hän on nyt 27-vuotias, eikä kovin huolissaan ikääntymisestä, saati omasta tulevaisuudestaan.
    ”Eivät asiat siitä muutu, että niitä rupeaa kauheasti miettimään. En oikeastaan halua vaivata päätäni tällaisilla liikaa.”
    Hele on juuri sellainen tavallinen nuori työntekijä, jonka tulevaisuuteen väestön ikääntyminen vaikuttaa. Hän työskentelee tällä hetkellä vakituisena tarjoilijana Helsingin keskustan ravintola Michellessä ja toivoo työpaikkaa Finnairin lentoemäntänä. Hän on päässyt vajaan 700 hakijan joukosta kurssille, joka alkaa kesän alussa. Helen tulevaisuus vaikuttaa mukavalta, eikä hän siksi ole edes kuvitellut sukupolviarmeijaan värväytymistä.

”Vaikka kyllä eläkkeet ovat tulleet vastaan. Pankissa ruvettiin pari vuotta sitten kauppaamaan eläkevakuutusta. Kapinoinnista en kuitenkaan tiedä. Olen aika huono lähtemään mukaan mihinkään sellaiseen. Kaikki vanhenemiseen liittyvä tuntuu vielä kaukaiselta.”
    Olen päättänyt kääntää Helen pään. Tämän artikkelin ajaksi minusta tulee sukupolvisodan rekrytoija. Vakuutan Helen ja muut ikäluokkamme edustajat siitä, että nuoren sukupolven on pidettävä puoliaan eläkeläisdiktatuurin uhkaa vastaan.
    Hele saa kuulla, miltä vanhusten Suomi voisi näyttää ja mitkä voisivat olla pätevät syyt nousta barrikadeille. Lopuksi kysyn Heleltä, onko hän vuonna 2017 matkalla Stockmannin kulmalta eduskunnalle huutamassa iskulauseita videoruudun vieressä.

Nuorelle kerrotaan, mistä eläkepommissa on kyse

Aloitan Helen taivuttelun tiukalla kysymyksellä: mikä on eläkepommi?
    Nainen miettii hetken ja toteaa, ettei ainakaan mitään hyvää.
    ”Suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, ja siitä aiheutuu paljon kuluja”, hän vastaa epäröiden.
    Aivan, juuri tätä se tarkoittaa pähkinänkuoressa. Ekonomisti- ja poliitikkopiirien puhe aiheesta on suurilta osin kummallista byrokratiapuppua; kohortteja, elatussuhteen projektioita ja herkkyyslaskelmia. Tuntuu, kuin kummallisilla sanoilla koetettaisiin peittää se, mistä oikein puhutaan.
    Ja kysehän on kahdesta selvyydestä. Yksi on, että Suomi vanhenee. Eläketurvakeskuksen ennustuksen mukaan yli 65-vuotiaiden kansalaisten määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä. Eläkeläisiä on tuolloin yli 400 000 enemmän kuin nyt.
    Toinen on, että eläkemenot kasvavat, koska eläkeläisten määrä kasvaa. Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan eläkemenojen osuus bruttokansantuotteesta nousee tämän hetken noin 12 prosentista vuoden 2030 noin 16 prosenttiin.
    Selvää sen sijaan ei ole, kuinka paljon vanhuusmenot kasvavat eläkkeiden lisäksi ja räjähtääkö pommi koskaan.
    Toisten mukaan näin käy, koska eläke- ja vanhuuskulut kasvavat samalla, kun vanhusten maksamat verot vähenevät. Toiset pitävät tällaisia pelotteluja liioiteltuina, sillä niin eläkeläiset kuin vanhuuspalveluiden tuottajat maksavat veroja aivan kuten muutkin.
    Pamahtaa tai ei, totuus on, että vanheneminen maksaa.
    Tuleeko Suomesta rollaattoridiktatuuri, jossa nuoret kustantavat eläkeläisten Espanjan- lomat saamatta itse samaa elintasoa vastineeksi? Jos näin käy, aiheuttaako se sukupolvisodan vanhojen ja nuorten välille?

Nuori vakuutetaan siitä, että hän maksaa suurten ikäluokkien vanhenemisen

Nyt käännyn Työeläkevakuuttajien järjestö Telan puoleen. Siellä osataan varmasti kertoa, kuka vanhenemisesta maksaa ja mitä. Uskon saavani rekrytointivaltit käteeni hetkessä.
    ”Suurimman summan tulevasta eläkemenojen kasvusta maksavat työntekijät, jotka ovat parhaassa veronmaksukunnossa vuosina 2010-2025”, Telan kehityspäällikkö Reijo Vanne laskee. Hän on ekonomisti ja vuoden 2005 alusta voimaan tulleen eläkeuudistuksen asiantuntija.
    Nämä laskelmat saattavat hyvinkin provosoida Helen ikäpolven taisteluun. 27-vuotias tarjoilijamme on vuonna 2010 32-vuotias ja vuonna 2025 47-vuotias. Hän on yksi maksajista.
    Katson seuraavaksi Helen palkkakuittia ja teen Vanteen kanssa laskelmia. Eläkekulut vievät tällä hetkellä reilut 4,6 prosenttia 1550 euron kuukausipalkasta, siis reilut 70 euroa.
    Vuoteen 2030 mennessä maksut nousevat noin kolmella prosentilla suhteutettuna palkkaan. Jos tarjoilijamme palkka pysyisi samana, muuttuisi noin 70 euroa noin 120 euroksi kuukaudessa.
    Myös Helen työnantajan, ravintolaketju Center-Inn:in, maksamat eläkemaksut nousevat tulevaisuudessa.
    Jos käy huonosti, se vaikuttaa yrityksen kykyyn ja haluun palkata uusia työntekijöitä.
    Laskut on nyt laskettu. Saako 50 euroa kuussa suurille ikäluokille Helen jo liittymään sukupolvisodan joukkoihin?
    ”No eihän se hyvältä kuulosta, mutta. ”, nainen kommentoi. Hän ei silti vaikuta vielä innostuvan kapinasta.
    Propagandaa on jatkettava.

Nuorelle kerrotaan, että hän itse saa vanhempiaan heikomman eläkkeen

Jos Hele Hintikan terveys kestää, hän pääsee eläkkeelle aikaisintaan vuonna 2042. Hän odottaa lokoisia eläkepäiviä, lepoa ja sirkushuveja.
    ”Tulevaisuutta on niin vaikea miettiä. Toivoisin tietenkin, että voisin elää jossakin mukavassa talossa perheen tai ainakin aviomiehen kanssa aivan rauhassa. Olen myös aina halunnut lähteä Japaniin. Sinne olisi päästävä, jos en ole tuohon mennessä ehtinyt.”
    Japanin-matka ei ole ihan halpa, varsinkaan eläke-euroilla. Minkälainen eläke Hele Hintikkaa muuten odottaa?
    ”Hän saa pienemmän eläkkeen kuin suuret ikäluokat”, Telan Reijo Vanne myöntää.
    Laskutoimituksen oletuksena on, että talous kasvaa noin kahden prosentin vauhtia ja että Hele päättää jäädä eläkkeelle heti 63-vuotiaana.
    ”Suuren ikäluokan edustajan keskimääräinen eläke on reilut 55 prosenttia työuran palkasta. Tuon ikäisen eläke on vain noin 51 prosenttia työuran palkasta, jos molemmat jäävät samanikäisinä eläkkeelle. Jos nuori haluaa enemmän, hänen on jatkettava työuraansa”, Vanne selittää.
    Kun Hele kuulee luvut, hän pyöräyttää silmiään.
    ”Kuulostaa epäreilulta. Kyllähän kaikilla pitäisi olla samat lähtökohdat. Jotain kai pitäisi tehdä.”
    Kuulitteko? Jotain pitäisi tehdä!

Nuori yritetään vakuuttaa siitä, että eläkeuudistus oli suurten ikäluokkien juoni

Aavistelen, että äskeisestä erävoitostani huolimatta Hele ei ole vielä vakuuttunut sukupolvisodan tarpeellisuudesta.
    Tekemällä saman verran työtä kuin vanhempansa Hele saa heitä huonomman eläkkeen. Hän myös maksaa eläkemaksuja enemmän kuin vanhempansa.
    Vielä vähemmän reilun mielikuvan antaa tuoreen, vuoden 2005 alusta voimaan tulleen eläkeuudistuksen tarkempi tutkiskelu. Vaikuttaa siltä, että suuret ikäluokat ovat panneet nuorempansa maksamaan ja taanneet itselleen lokoisat vanhuuspäivät.
    Tätä osoittaa eniten niin sanottu elinaikakerroin. Sen käyttöönotto tarkoittaa, että nuoret saavat sitä vähemmän eläkettä, mitä vanhemmaksi heidän ikäluokkansa odotetaan elävän. Kun Hele jää eläkkeelle, hänen saatavaansa lasketaan sen mukaan, kuinka pitkä vuonna 1978 syntyneiden elinikä on.
    Kertoimen epäreiluus tulee siitä, että leikkuri ei pure Helen vanhempien ikäluokkaan. Se otetaan käyttöön vasta vuonna 2010, kun he ovat jo kaikessa hiljaisuudessa luikkineet lepotuoleihin.
    Mietin, kuka ihme tällaisesta päätti? Nuorilta ei varmasti kysytty, ja sehän vasta olisi oiva esimerkki sodan oikeuttamiseksi.
    Selviää, että eläkeuudistusta luotsasi vuonna 1941 syntynyt eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja Kari Puro, yhdessä muun muassa SAK:n Pertti Parjanteen ja STTK:n Seppo Junttilan kanssa. Kaksi viimemainittua ovat suurten ikäluokkien edustajia, ja joukossa oli lisäksi useita muita.
    Selvää kotiin päin vetämistä, ajattelen. Väittääkö joku muka vastaan? Päätän kysyä Telan Reijo Vanteelta.
    ”Elinaikakertoimen aiempi käyttöönotto olisi tosiaan lisännyt reiluutta. Nuorempien ikäluokkien maksut olisivat helpottuneet. Vaikutus ei kuitenkaan ole niin huomattava kuin tuolla tavoin yksinkertaistaen tulee ajatelleeksi.”
    Vanteen mukaan totuus on silti, että ennen 60-luvun loppua syntyneet saavat maksamilleen eläkemaksuille nuorempia ikäluokkia enemmän vastinetta.
    Olen tyytyväinen todistusaineistooni, mutta tutkin eläkeuudistusta vielä hiukan. Uudistuksessa on myös nuorille edullisia asioita. Eläkettä karttuu jo 18 ikävuodesta lähtien. Lisäksi sitä saa sekä opiskeluajalta että pienten lasten hoitovapaalta.
    Entä mitä Hele ajattelee sukupolvien välisestä tasa-arvosta? Kokeeko hän, että eläkeuudistuksessa viilattiin linssiin?
    Nuori nainen kiemurtelee. Ei hän ole lukenut eläkejuttuja lehdistä eikä miettinyt asiaa.
    ”Kyllähän tuo kaikki kuulostaa hirveältä, mutta ehkä se on kuitenkin suhteellista”, hän sanoo.
    Sitten Hele alkaa kertoa perheestään.

Vastaisku. Nuori toteaa, että jokainen mummo on jonkun äiti

Pelkään kuin syötävä. Nyt puhutaan aivan varmasti niistä tosiasioista, jotka olen koettanut tunkea jonnekin alitajuntaan: isistä, äideistä, 50-luvun olemattomasta kouluruoasta ja hammashuollosta. Pasifistinen omatuntoni joutuu sota-agitaattorin tehtävässä kovalle koetukselle.
    Helen isä on 59-vuotias insinööri ja äiti samanikäinen sairaanhoitaja, joka tällä hetkellä työskentelee perheen insinööritoimistossa miehensä rinnalla. Molemmat vanhemmat ovat lähtöisin tavallisista oloista ja lopettaneet koulunsa keskikoulun jälkeen. Hele ja muut perheen lapset, isoveli ja isosisko, ovat ylioppilaita. Kotona kaikki tarvittava on aina ollut saatavissa melko helposti.
    ”On vaikea verrata vanhempien asemaa omaansa. En kuitenkaan voi kuvitella vaativani heidän eläke-etujensa heikentämistä. He ovat tienanneet elantonsa kovalla työllä ja huolehtineet aina siitä, että meillä on kaikki hyvin.”
    Nuori nainen kertoo vielä kuulleensa useaan otteeseen, kuinka äidin piti hiihtää kilometritolkulla kouluun ja siitä, kuinka vähään varat riittivät. Hänellä on kuitenkin varaa pyöriä shoppailemassa tai varata matka.
    ”Sellaista vastaan on vaikea väitellä.”
    Nyt Hele on osunut asian ytimeen. Jokainen tuleva eläkeläinen on todella jonkun isä tai äiti.
    Paukkuni ovat vähissä. Ehkä voisin ottaa käyttöön vanhan kunnon populistisen propagandan. Poliitikothan tuppaavat pelaamaan lapsilla ja perheillä, kun gallupkäyrät notkahtavat.

Nuorta pelotellaan sillä, että häneltä viedään eläkkeiden lisäksi palvelut

Ikääntymiskeskustelun vakiopelote on, että varsinaisten eläkekulujen lisäksi joudutaan maksamaan maltaita ikääntyvien hoitokuluista ja hoitoalalle kouluttamisesta. Kaupunkilaisjärki sanoo, että jos lasku paisuu hallitsemattomasti, palveluita joudutaan leikkaamaan jostain muualta.
    Päätän kysyä, miltä Helestä tuntuisi, jos nelikymppisenä pitäisi maksaa entistä enemmän veroja ja vaikkapa pilviin nousseita päivähoitomaksuja? Ensin yritän löytää väitteelleni perusteita.
    Sosiaali- ja terveysministeriöstä kerrotaan, että ikääntymisen vaikutuksia sosiaaliturvaan on laskeskeltu jo usea vuosi.
    Päätelmä on ollut, ettei palveluita tarvitse leikata paljoa, jos talouskasvu jatkuu tasaisesti. Toinen ehto on, että järjestelmää onnistutaan muuttamaan rakenteellisesti hyvissä ajoin. Tärkein ja suurin askel, aiemmin mainittu työeläkejärjestelmän uudistus, astui voimaan jo tämän vuoden alussa.
    Tunnelma ministeriössä onkin eläkeuudistuksen jälkeen levollinen. Hele Hintikan lapset luvataan hoitaa kuten nykyisetkin taaperot.
    ”Puheet eläke- ja sosiaalimenopommeista ovat olleet liioiteltuja. Kyllä tästä selvitään, jos vain toimitaan hyvissä ajoin niin kuin on jo toimittu”, neuvotteleva virkamies Marja-Liisa Parjanne sanoo.
    Hän huomauttaa, että samalla kun elinikä pitenee, ihmiset ovat myös terveitä pidempään. 20 vanhusta enemmän ei siksi tarkoita automaattisesti 20-kertaisia hoivamenoja. Menojen kasvua leikkaa myös teknologian kehitys.
    ”Syntyvyyden pieneneminen vaikuttaa myös jonkin verran, sillä lastenhoito- ja koulutuskulujen pieneneminen kumoaa osan vanhuusmenojen kasvusta. Ei kuitenkaan kaikkea, sillä ikääntyvälle väestölle tuotettavat palvelut vaativat uutta aikuiskoulutusta, johon uppoaa rahaa. Esimerkki tästä on jo sairaanhoitajien koulutus lääkäreiksi.”
    Alan huolestua, sillä tällä ei Heleä vakuuteta. Päätän vetää peliin kunnat, joissa sosiaalipalveluista käytännössä päätetään. Kolmannes niistä elää jo nyt yli varojensa. Miten sosiaaliturva taataan, kun vanhuksia on paljon ja työssäkäyviä niukasti?
    ”Kunnissa tehdään tietenkin päätökset palvelutuotannosta itsenäisesti. Kyse on pitkälti siitä, valitaanko panostaminen jäähallin rakentamiseen vai palveluihin”, Parjanne toteaa.
    Hän ottaa esimerkiksi Savitaipaleen kunnan, jossa ikärakenne on jo nyt sellainen kuin vuonna 2030 suurimmassa osassa maata. Palvelut on siellä pystytty tästä huolimatta rahoittamaan mallikkaasti. Jotta muissa kunnissa sujuisi yhtä hyvin, hallitus on vastikään ryhtynyt laatimaan hätäsuunnitelmaa kuntarakenteiden paikkaamiseksi.
    Jaaha. Vaikuttaa siltä, että näillä eväillä ei Heleä vakuuteta. Soitan vielä Stakesiin. Sieltä väitteeni palveluleikkauksista saa varovaista vastakaikua, muttei kuulemma ole todistettavissa kuin järkeilyllä.

Nuorelle vakuutetaan, että tulevaisuudessa odottaa kortisto tai pätkätyö

Hele istuu Parjanteen vakuutteluiden jälkeen rauhallisena. Nainen ei tunnu millään taipuvan mielenosoitusmarssille.
    Päätän silti jatkaa tiedustelutoimintaa. Varmasti löytyy lisää syitä nousta barrikadeille. Puhelin käteen. Haloo nuorisotutkija Terhi-Anna Wilska, eikö nuorilla muka ole syytä sotaan?
    ”Varmasti olisi. Nuorisobarometrit osoittavat esimerkiksi, että monen usko talouteen on kova. Nuoret luottavat olevansa tulevaisuudessa parempiosaisia kuin vanhempansa. He ovat kuitenkin rankasti väärässä.”
    Wilskan mukaan esimerkiksi työelämän epävarmuus antaisi aihetta kapinaan. Nuoret uskovat, että työpaikkoja vapautuu paljon, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Se on kuitenkin harhaa.
    ”Työpaikkoja lopetetaan ja pätkätyöt lisääntyvät entisestään. Rakenteellinen työttömyys pysyy nykytasolla, koska kaikki ovat vähintään tradenomeja.”
    Tuleville sukupolville ei tutkijan mukaan riitä koulutusta vastaavaa työtä. Tämä johtuu siitä, että yhä useampi haluaa korkeakoulututkinnon ja yhä useammalle sitä tarjotaan. Tulevaisuudessa on kuitenkin pulaa ennen muuta perinteisten kädentaitojen osaajista.
    Käännyn vielä työministeriön puoleen ja kuulen saman tarinan byrokraattisemmalla aksentilla. Ministeriön arvion mukaan 2020- luvulla työelämästä poistuu vuosittain 10 000-15 000 henkilöä enemmän kuin sinne tulee. Tämä tarkoittaa käytännössä työvoimapulaa varsinkin, jos maahanmuuttoa ei helpoteta eikä maahanmuuttajien työnsaantia edistetä.
    ”Pahin kuva 2010- ja 2020-lukujen Suomesta on suuri rakennetyöttömyys ja samanaikainen vakava työvoimapula. Tilanne näkyisi mitä luultavimmin talouskasvun hidastumisena. Hyvinvointivaltion ylläpitäminen vaikeutuisi siis entisestään”, neuvotteleva virkamies Heli Saijets sanoo.
    Hetkinen. Mitä tämä tarkoittaisi Helen ikäpolvelle?
    Sitä, että vastineeksi opintoaikojen rajaamisesta maisterin tutkinnolla jökötettäisiin entistä useammin kortistossa tai paiskittaisiin pätkätöitä. Samaan aikaan maasta loppuisivat erityistaitojen osaajat, leipurit ja parturit. Näihin hommiin kampuksien lattenlitkijöiden sormet eivät hevin taipuisi.
    Saijetskin myöntää, että nuorilla on syytä pelätä tulevaisuuttaan.
    ”Suuret ikäluokat ovat kyllä luoneet maahan hyvinvointia, josta nyt voidaan nauttia. Nykynuorille ei kuitenkaan ole samalla tavoin varmoja työpaikkoja kuin niille, jotka valmistuivat 1970- ja 1980-luvuilla.”
    Virkamiehen mukaan uhkana on myös, että alemmin koulutetut syrjäytyvät, kun maisterit valtaavat nekin työpaikat, joihin vähempi koulutus riittäisi.
    ”Käynnissä on suuri rakennemuutos, johon liittyy myös pätkätöiden yleistyminen. Se ei ole tietenkään hyvä asia, sillä jokainen haluaa suunnitella tulevaisuuttaan.”
    Katson tarjoilijaamme tiukasti. Saako pätkätyötulevaisuus hänet reagoimaan? Kyllä, muttei sotaan vaadittavalla voimalla.
    ”Pätkätyöt eivät kyllä kuulosta hyvältä. Olen ollut niin kauan vakituisessa työsuhteessa ja tottunut siihen, että voin olla varma elämästäni. On hyvä kun on selkeä palkka, työ- ja loma-ajat ja lisät.”

Nuorta vaaditaan ainakin äänestämään

Mikään ei tunnu taivuttavan Heleä soturiksi. Voisiko hän edes lähteä mukaan politiikkaan? Päätökset hyvinvointivaltion tulevaisuudesta tehdään vaaliuurnilla. Jos nuori polvi ei pidä puoliaan, voi aktiivinen vanhusväestö jyrätä hetkessä.
    Hele toteaa, ettei hänestä olisi ikinä poliittiseksi vaikuttajaksi.
    ”Ennen en edes äänestänyt vaaleissa. Se oli mielestäni ihan turhaa. Nyt pyrin äänestämään aina, kun vain saan jonkinlaisen käsityksen ehdokkaista. Jotenkin toivon, että nämä sukupolvikysymyksetkin voitaisiin ratkaista ihan perinteisillä poliittisilla keinoilla.”
    Nuorisotutkija Terhi-Anna Wilska Väestöliitosta ei ole tämän toiveen toteutumisesta varma.
    ”Suurin väestön ikääntymiseen liittyvä ongelma on nuorten kannalta juuri passiivisuus”, hän muistuttaa.
    Edellisissä, vuoden 2004 kunnallisvaaleissa alle 30-vuotiaat äänestivät liki 20 prosenttia laiskemmin kuin koko väestö.
    ”Nuoret eivät luota perinteiseen politiikkaan ja vaikuttavat tahtoessaan mieluummin yhden asian liikkeiden kautta. He ovat kasvaneet individualisteiksi ja oppineet, että oma hyvinvointi on itsestä ja rahasta kiinni. Tästä syystä esimerkiksi eläkkeistä ei kapinoida laajemmin. Oma tulevaisuus turvataan mieluummin säästämällä eläkerahastoon”, Wilska toteaa.
    Helekin aikoo pian tarttua pankin tarjousyrityksiin.
    ”Olen sellainen ihminen, että haluan varautua tulevaan. Otan eläkevakuutuksen viimeistään kolmikymppisenä.”

Syttyykö sukupolvisota vai ei?

Toivoni alkaa karista. Uskooko sukupolvisotaan vielä joku muu?
    ”Sukupolvisotaa ei kyllä syty. Enemmänkin se tulee olemaan sellaista yksilöiden jupinaa”, Terhi-Anna Wilska sanoo. ”Yksi syy on ikäluokkien pienuus. Kriittistä massaa on yksinkertaisesti liian vähän.”
    Eivätkö nuoret kapinoisi edes, jos maailma alkaisi näyttää vanhalta? Stockmannin alusvaateosastolla saatettaisiin myydä tulevaisuudessa ainoastaan beigejä mummoalushousuja ja levyosastolla Italiaa eläkeläisille -paketteja. Vanhusväestö on varoissaan pitkään vireää. Markkinat saattaisivat suuntautua palvelemaan entistä enemmän heidän tarpeitaan.
    ”En pidä sitä realistisena mahdollisuutena, sillä markkinointi on niin vahvasti nuorisovetoista. Lisäksi ikääntyminen on ainoastaan Euroopan ongelma. Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Intiassa asiat ovat toisin. Se, mitä tuotetaan, määräytyy entistä enemmän globaalisti.”
    Olen jo käytännössä antautunut. Soitan silti viimeisen epätoivoisen puhelun. Työterveyslaitoksen tutkija Elina Moisio saattaisi uskoa sotaan. Hän osallistui vuosi sitten Sitran järjestämään nuorten ideapajaan, jonka tuloksena tuotettiin Suomen tulevaisuutta ruotiva Parasta ennen 2015 -raportti. Sen rivien välistä saattoi haistaa kapinan. Kirjoittajat halusivat selvästi ravistella suuria ikäluokkia.
    ”Sotaa ei syty”, Moisio tyrmää ajatuksen alkuunsa.
    ”Sen sijaan uskon hiljaiseen vallankumoukseen. Se toteutuu työelämän kautta, kun nuori polvi astuu eläkkeelle jääneiden paikoille.”
    Sodan estää Moision mukaan se, että nuori sukupolvi on hajanainen, eikä varmasti lähde yhtenä joukkona barrikadeille.
    ”Esimerkiksi eläkkeet huolettavat kyllä nuoria. Harva uskoo kuitenkaan poliittisten ratkaisujen kestävyyteen niin, että mikään, mitä nyt päätetään, voisi vaikuttaa vielä, kun itse pääsemme eläkkeelle.”
    Keskustelu sukupolvien välisestä tasaarvosta saattaa kuitenkin vilkastua.
    ”Ja voihan joku nousta rauhalliseen kapinaan vanhusten diktatuuria vastaan. Nuoret voisivat osoittaa mieltään esimerkiksi kulutusvalinnoilla, suosimalla oman ikäpolvensa suunnittelemia vaatteita, nuorten tekemää taidetta ja muuta sellaista.”
    Huokaan ja esitän viimeisen kysymyksen jo alussa luvatun mukaisesti Helelle. Nähdäänkö hänet vuonna 2017 marssilla eduskuntaan?
    ”No ei. En jaksa uskoa, että sukupolvien väliset erot kärjistyisivät siihen pisteeseen. Ihmiset ovat järkeviä. Harva sitä paitsi jaksaa nähdä niin paljon vaivaa.”

Elina Kervinen
kuvat Tiina Somerpuro

Sukupolvisopimus



Sukupolvisota todettiin mahdottomaksi ja osin turhaksi. Rähinän sijaan pitäisi laatia ikääntyvien ja tulevien veronmaksajien välinen sukupolvisopimus, joka takaa molemmille oikeudenmukaisen yhteiskunnan.


SOPIMUKSEN TARKOITUS

Sukupolvien välinen sopimus solmitaan tilanteessa, jossa suurten ikäluokkien ikääntyminen aiheuttaa lukuisia taloudellisia ja sosiaalisia muutoksia. Sopimuksen tarkoitus on estää konfl iktien synty ja taata kaikille suomalaisille oikeus hyvinvointiin.

LUKU 1
ELÄKELÄISTEN OIKEUDET


    Jokaisella ikääntyneellä on oikeus kohtuulliseen elintasoon ja eläkkeeseen.


    Jokaisella ikääntyneellä on oikeus aktiiviseen julkiseen elämään niin kulttuurisesti kuin poliittisesti. Eläkeläisten poliittisia oikeuksia ei saa rajata. Vanhusväestölle tulee taata mahdollisuus vaikuttaa kunnosta riippumatta.


    Vanhusväestöllä on oikeus tarpeelliseen terveyden ja sairauden hoitoon. Hoidon määrän lisäksi on taattava sen laatu.


    Vanhusväestöllä on oikeus nauttia kolmannesta iästä. Eläkeläisille tulee tarjota vireyttä yllä pitäviä palveluita, esimerkiksi ohjattua liikuntaa ja kattavat kirjastopalvelut.


    Jokaisella ikääntyvällä on oikeus arvokkaaseen kuolemaan.

LUKU 2
ELÄKELÄISTEN VELVOLLISUUDET


    Hyväkuntoisten ja työssään viihtyvien suurten ikäluokkien edustajien tulisi jatkaa työelämässä myös täytettyään 63.


    Ikääntyvät ovat velvollisia siirtämään tietoaan, taitoaan ja kokemustaan nuoremmilleen.


    Eläkeläisten tulee jättää tuleville sukupolville mahdollisimman puhdas ympäristö ja käyttää luonnonvaroja kestävästi.


    Suurten ikäluokkien tulee tehdä myös nuorempiensa kannalta kestäviä kansantaloudellisia ratkaisuja.


    Ikääntyvän väestön tulee kannustaa nuorempiaan aktiiviseen julkiseen vaikuttamiseen. Heidän tulee olla valmiita äänestämään myös lastensa ikäpolvea.


    Ikääntyvien tulee tukea nuoria työ- ja perhe-elämässä.

LUKU 3
NUORTEN JA TYÖIKÄISTEN OIKEUDET


    Nuorille ja työikäiselle tulee väestön ikääntymisen aiheuttamista kuluista huolimatta taata kohtuulliset ja riittävät sosiaalipalvelut.


    Tulevilla sukupolvilla on oikeus maksuttomaan ja laadukkaaseen koulutukseen.


    Nuorella ja työikäisellä väestöllä on oikeus kohtuulliseen, ei merkittävästi suuria ikäluokkia heikompaan eläkkeeseen. Eläkemaksujen nousua tulee tarkastella suhteessa talouskasvun kehitykseen.


    Toimeentulo on taattava myös niille nuoren sukupolven edustajille, jotka eivät työikänsä aikana kykene säästämään henkilökohtaiseen eläkerahastoon.


    Nuorilla ja työikäisillä tulee olla mahdollisuus suunnitella tulevaisuuttaan. Työvoimapolitiikkaa ja koulutuspolitiikkaa on suunniteltava niin, että mahdollisimman monelle voidaan taata heidän koulutustaan vastaavaa työtä. Pätkätöitä ja vuokratyötä ei saa suosia ainoastaan vakituisiin työsuhteisiin liittyvien etuuksien kiertämiseksi.


    Nuorilla ja työikäisillä on niin tahtoessaan oikeus olla synnyttämättä uusia veronmaksajia.

LUKU 4
NUORTEN JA TYÖIKÄISTEN VELVOLLISUUDET


    Nuorten ja työikäisten on työllään taattava ikääntyvälle väestölle inhimillinen vanhuus ja kohtuulliset eläkkeet.


    Pykälän 1 mahdollistamiseksi nuorten on pyrittävä astumaan työelämään mahdollisimman aikaisin ja pysyttävä siellä mahdollisimman pitkään.


    Nuorten ja työikäisten on omien etujensa takaamiseksi osallistuttava aktiivisesti julkiseen päätöksentekoon ja keskusteluun. Myös ikäpolven sisäinen jakautuminen hyvä- ja huono-osaisiin on estettävä.


    Nuorten velvollisuus on kouluttautua vanhustyön ammatteihin.


    Nuorten ja työikäisten on kunnioitettava vanhempiensa ja isovanhempiensa ikäpolven ponnisteluja hyvinvointivaltion rakentamiseksi.


    Nuorten on taattava ikääntyvälle väestölle ainakin yksi säännöllisesti vieraileva ystävä ja mahdollisuus ulkoiluun vähintään kerran viikossa.

LISÄPÖYTÄKIRJA


    Vanhuksilla on kahdesti kuussa oikeus lauseeseen ”ei vaan tuollaista vaadittu silloin, kun minä olin nuori”.


    Nuorilla ja työikäisillä on silloin tällöin oikeus istua ruuhkaraitiovaunussa.

Elina Kervinen

Sopimuksen taustaksi on haastateltu sosiaaligerontologian professori Simo Koskista Lapin yliopistosta.

Tutut jutut

Koska suurilla ikäluokilla on loppuun asti sekä rahaa että vaikutusvaltaa, seuraavista asioista ei päästä eroon vielä vuosikymmeniin.

> Kekkos-tutkimus
> Lasse Virénin kaatumisen muistelu
> ”Ajankohtainen” kakkonen
> Pentti Saarikosken juomatapojen päivittely
> Paavo Väyrynen
> ”Minä olin mukana kun Vanha vallattiin”
> Rauli ”Badding” Somerjoki
> Mummonmarkat
> Velipuolikuu
> C.G.E. Mannerheim
> Saarioisten makaronilaatikko

Keskivertorahat erityispitkästä urasta

Suomen eläkkeet sijoittuvat vuonna 2015 voimaan tulevan eläkeuudistuksen jälkeenkin rikkaiden teollisuusmaiden vahvaan keskikastiin, toteaa maiden yhteistyöjärjestö OECD:n uusi raportti Pensions at a Glance.
    Vertailun mukaan suomalainen keskituloinen palkansaaja tulee saamaan eläkettä jopa 63 prosenttia palkastaan.
    ”Joissain maissa on korkeammat korvaustasot, mutta se herättää kysymyksen, miten ne voidaan rahoittaa. Me emme ainakaan lupaa liikoja Suomessa”, sosiaali- ja terveysministeriön erikoistutkija Ilari Keso toteaa.
    Arvio eläkkeen määrästä kuulostaa melko suurelta, ja ainakin suuremmalta kuin monet aiemmin esitetyt arviot. Syynä on se, että OECD:n raportissa oletetaan kaikissa vertailumaissa työuran mitaksi 45 vuotta. Jos työelämään astuu 25-vuotiaana, eläkkeelle voisi jäädä 70-vuotiaana. 20-vuotiaana työt aloittanut voisi sen sijaan jäädä eläkkeelle 65 -vuotiaana – tauottoman työn jälkeen. Esimerkiksi äitiysvapaita ei oteta huomioon.
    Kuinka realistinen ura-arvio on?
    ”Se on epärealistinen, se on liian pitkä. Tässä kuvataan, mitä eläkejärjestelmät äärimmillään lupaavat tällaisessa fiktiivisessä tilanteessa”, Ilari Keso sanoo. Käytännössä eläkkeiden taso tulee siis olemaan kaikissa maissa matalampi kuin OECD:n arvio. Suomi säilynee silti vahvona keskivertomaana.

Heli Suominen

Rintamalinjat uusiksi

Miten arvoerot muuttavat tulevaisuuden Suomea?

> Suuret ikäluokat suhtautuvat maahanmuuttajiin ja ulkomaalaisväestöön nuoria kriittisemmin.
    Ennuste: maahanmuutto ja ulkomaalaisten työskentely Suomessa helpottuu suurten ikäluokkien vanhetessa ja nykynuorten astuessa valtaan.

> Ikääntyvät ikäluokat asettavat nuoria useammin talouden ympäristökysymysten edelle.
    Ennuste: Erilaisten ympäristöliikkeiden vaikutusvalta kasvaa. Päätöksiä tehdään tulevaisuudessa nykyistä enemmän ympäristön ja kestävän kehityksen ehdoilla.

> Ikääntyvät ikäluokat arvostavat vahvaa johtajuutta nuorempiaan enemmän.
    Ennuste: Niin politiikassa kuin työelämässä siirrytään joustavampaan ja vähemmän hierarkkiseen työkulttuuriin.

> Nuorten arvostus ja pyrkimykset liittyvät ”minään” siinä missä ikääntyvät arvostavat yhteisvastuuta, moraalisuutta ja hengellisyyttä.
    Ennuste: Tulevaisuuden yhteiskunnassa selviämisen ehto on oman edun turvaaminen. Kirkon vaikutusvalta pienenee.

> Suuret ikäluokat arvostavat itse tekemistä ja työtä työn vuoksi, nuoret arvostavat aikaa ja elämänlaatua.
    Ennuste: Erilaisten ostopalveluiden, esimerkiksi siivous- ja pitopalveluiden kulutus kasvavat. Erilaiset hemmottelupalvelut työllistävät tulevaisuudessa entistä enemmän.

Elina Kervinen

Lähteinä tutkijahaastattelut ja Evan Mitä mieltä Suomalainen -tutkimus vuodelta 2003.

Vanhusten kaupunki

Olisiko Helsingistä Suomen Floridaksi?

Miten väestön vanheneminen näkyy Helsingin katukuvassa kymmenen vuoden päästä?
    ”Ei välttämättä mitenkään”, vastaa tutkija Vesa Keskinen Helsingin kaupungin tietokeskuksesta.
    ”Helsinkiin tulee töiden ja opintojen perässä jatkuvasti lisää nuoria ihmisiä. Niinpä Helsingin suurimmat ikäryhmät tulevat jatkossakin olemaan nuoria, eivät eläkeläisiä.” Ikääntyneen väestön osuus tuleekin olemaan kaikkein näkyvintä muuttotappiokunnissa, joista nuoret lähtevät pois.
    Kuulostaa hyvältä. Pysykööt mummot maalla niin kaupunki jää nuorille!
    Keskinen ei lämpene ajatukselle.
    Hänestä Suomen kunnat Helsinki etunenässä hukkaavat kallisarvoisen tilaisuuden, elleivät ne ala houkutella luokseen myös eläkeläisväestöä.
    ”Täällä olisi selvää tilausta Yhdysvaltojen Floridan kaltaiselle ikäväestön omalle osavaltiolle”, hän toteaa.
    Hän nostaa esimerkiksi Saksassa muutama vuosi sitten avatun entiseen lentokonehalliin rakennetun kylpylämaailman, joka on erityisesti eläkeläisten suosiossa.
    ”Hieman samanlaista kehitystähän on nähtävissä jo Espoon Isossa Omenassa, jossa ostoskeskuksen yhteyteen on rakennettu palvelutalo, kirjasto ja muita palveluja”, Keskinen huomauttaa.
    Näissä katetuissa komplekseissa on hieman raihnaisemmankin kansalaisen helppo elää aktiivista elämää.
    ”Itse uskoisin, että esimerkiksi keskustan uusien ostoskeskusten yhteyteen kannattaisi rakentaa vastaavia palveluja – sekä tietysti panostaa mahdollisimman esteettömiin ympäristöihin, joissa pääsee eteenpäin niin rollaattorilla kuin pyörätuolillakin.”

Hetkinen. Miksi ihmeessä nuoret kaipaisivat kaupunkeihinsa kalliita vanhuksia, joiden esteettömän liikkumisen alttarille täytyy uhrata kaikki skeittilaudoille kelpaavat paikat?
    ”Puhuttaessa ikääntyvän väestön aiheuttamista kustannuksista unohdetaan usein, että etenkin nuoret eläkeläiset ovat usein sekä hyväkuntoisia että varakkaita”, Keskinen vastaa.
    ”Vanhukset toisivat mukanaan työpaikkoja nuoremmilleen.”
    Ja todella kalliiksi ihmiset tulevat yleensä vasta aivan viimeisinä vuosinaan.

Juha Merimaa