08. huhtikuuta 2005
Teksti:

Olet mukana kevään Parsifal-oopperassa. Mikä paikka on viisituntisen Wagner-esityksen jälkeen kipeä?
    ”Lähtökohta on jo se, ettei tätä työtä voi tehdä, jos ei ääni kestä. Tuleehan siellä sitten naarmuja. Ne huomaa kuitenkin vasta esityksen jälkeen. Henkisesti purkautumisessa menee usein vuorokausi.”

Entä valmistautuminen?
    ”No sosiaalishygieenisistä syistä en syö valkosipulia näytöspäivinä.”

Välillä oopperassa taputetaan kesken näytöksen ja välillä sen lopussa, välillä ei ollenkaan. Onko siinä mitään järkeä?
    ”Se on ihan fiiliksestä kiinni. Joskus taputetaan jatkuvasti, mutta ei siitäkään pidä loukkaantua jos ei taputeta. Joskus saattaa olla niinkin, että esimerkiksi alkusoitto on mennyt niin hyvin, ettei yleisö halua taputtaa. Sehän keskeyttäisi kuuntelemisen.”

Siis ei muka ole mitään oikeata sääntöä?
    ”No se on kyllä kiusallista, jos kesken aarian taputetaan.”

Parsifalissa oopperan lava pyörii, nousee, laskee ja vaihtaa väriä. Onko sillä pakko leikkiä koko ajan?
    ”No olisihan se tietenkin sääli, jos ei käytettäisi tekniikkaa, kun sellaista on olemassa. Se on ohjaajasta kiinni. Eikä Kansallisoopperassa ole kukaan pudonnut tai jäänyt jumiin. Koneisto on kyllä herkkää. Joskus pölyhiukkanenkin saattaa lamauttaa laitteet.”

Miksi oopperassa heittäydytään niin usein polvilleen lattialle?
    ”Oopperahan on suurta draamaa. Esimerkiksi Wagnerin Parsifalissa Kundry on aika paljon lattiatasossa. Roolihahmo on elänyt prostituoituna jo ainakin 300 vuotta. Heittäytyminen kuvaa tietynlaista alennustilaa.”

Onko oopperalaulajilla varastossa jokin fraasi, jota voi laulaa, jos sanat unohtuvat?
    ”Se on kyllä tilanne, jossa kylmää. Kerran Tosca-oopperassa erään aloittelevan esiintyjän piti tulla lavalle käänteentekevässä kohdassa, avata ovi näyttävästi ja todeta ’Spoleta on saapunut’. Hän kuitenkin unohti sanat, lamaantui ja parkaisi ’Appalalatsa.’ Oopperaa tuntevat olivat aika hölmistyneitä. Minut kuiskaaja on onneksi aina pelastanut pahalta putoamiselta.”

Harjoittelevatko oopperalaulajat koskaan näyttelemistä?
    ”On vähän herrassa, kuinka paljon kukin on saanut sellaista koulutusta. Lahjat ovat myös kovin erilaisia. Sibelius-Akatemiassa opiskelleilla näytteleminen kuuluu pakollisiin kursseihin.”

Mennään väliajalle. Mitä tapahtuu kakuille ja kahveille, jotka jäävät katettuihin pöytiin koskemattomiksi?
    ”Jaa-a. Konjakit kaadetaan varmaan takaisin pulloihin. Ei niitä kukaan siellä naukkaile. Kakut ja pullat ilmestyvät alennushintaisena henkilökunnan kahvioon. Valitettavasti paljon menee myös roskiin.”

Tässä kohtaa kuuluu kertoa oopperavitsi.
    ”Jaa, pitäisi saada vähän peliaikaa. No joo. Vanhassa oopperatalossa oli lavan takana näytösten aikana semmoinen kyltti, ’Ei läpikulkua. Näytös.’ Yhtenä iltana eräs vanhempi oopperalaulajarouva ei ollut sitä huomannut ja oikaisi tavalliseen tapaansa lavan kautta turkki päällä ja lilat Valintatalon muovikassit kädessä. Balettiesitys oli täydessä vauhdissa, ja keskellä lavaa laulaja huomasi tilanteen. Hän yksinkertaisesti pysähtyi ja kääntyi takaisin.”

Ei ottanut tanssiaskeleita?
    ”Ei. Mutta se lavan tausta nimettiin kyseisen naisen mukaan. En nyt sano nimeä, mutta tyyliin ’Annankatu’.”

Tärkein lopuksi. Kuka on oopperassa kingi?
    ”Ei meillä Suomessa ole diivakulttuuria. Etelä-Euroopassa se on yleisempää. Useimmiten ja parhaimmillaan tämä on tiimityötä, jossa ei ole sen suurempia arvojärjestyksiä.”

Ihan oikeasti?
    ”No onhan se ensikertalaiselle aina aika paha tulikoe. Täällä oletetaan, että asiat osataan.”.

Elina Kervinen
kuva Sakari Viika

Jyrki Koskinen Vladimir Purishkevitshin roolissa Einojuhani Rautavaaran oopperassa Rasputin 13. toukokuuta alkaen.