11. maaliskuuta 2005
Teksti:

Kaikki vapaamatkustajiksi!

EHDOTUS: Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne kaikille asukkaille maksuttomaksi.

NYKYTILANNE: Helsingin sisäinen aikuisten kertalippu maksaa kaksi euroa. Liputta matkustavien tarkastusmaksu on kertalipun lisäksi 60 euroa. Matkustajat maksavat lippuina puolet joukkoliikenteen kuluista, toinen puoli Helsingin kaupungin liikennelaitoksen tuloista tulee kaupungin verovaroista. Espoo ja Vantaa maksavat tukina noin kaksi viidesosaa liikennepalveluistaan.

PUOLESTA:
Ajatelkaa nyt. Bussi, jonne voisi astua räpläämättä lippulaitetta. Paikallisjuna ilman konduktööriä. Raitiovaunu, jossa kukaan ei pälyile ikkunasta tarkastajien varalta!
Matkalipuista luopumisesta koituisi myös säästöä. HKL:n johtava tariffisuunnittelija Jarmo Riikonen kertoo lipunmyynnin ja tarkastustoiminnan maksavan vuodessa yksitoista miljoonaa euroa. Tarkastusmaksuja annettiin viime vuonna 24 000 kappaletta.
Ilmaisjoukkoliikenne ei ole aivan utopiaa. Ruotsalaisessa Kristinehamnissa maksut- tomuus tuplasi bussin käytön vuosina 1997-2001, mutta vertailu Helsinkiin on hankalaa. Kristinehamnissa tehtiin 20 000 matkaa kuukaudessa, pääkaupunkiseudulla miljoona matkaa päivässä.
”Jos helsinkiläisille järjestettäisiin asiasta kansanäänestys, luulen, että tilanne olisi lähes 50-50”, spekuloi Helsingin joukkoliikennelautakunnan vihreä puheenjohtaja Jessica Karhu. ”Sitä todennäköisesti kannattaisi vasemmisto sekä suurin osa vihreistä.”
Ilmaisuuden pelätään rapauttavan joukkoliikenteen imagoa. Mainostoimistossa asia nähdään toisin.
”Voiko joukkoliikenteestä välittyvä mielikuva enää heikentyä? Hymyileviin kuskeihin törmää ani harvoin”, pohtii Anna Moilanen mainostoimisto Bob Helsingistä.
Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen muuttaminen ilmaiseksi voisi lisätä uskoa ylipäätään julkisten palveluiden toimivuuteen, Moilanen sanoo. Eikä siinä kaikki.
”Ilmaisten bussi- ja metrolippujen pääkaupunki voisi muodostua urbaaniksi legendaksi ulkomailla. Ilmainen joukkoliikenne voisi olla Helsingille myyttinen ominaispiirre siinä missä Coffee Shopit Amsterdamille.”

VASTAAN:
Helsingin, Espoon ja Vantaan ilmainen joukkoliikenne maksaisi noin 190 miljoonaa euroa enemmän kuin nykyinen järjestelmä. Kunnallisveroja pitäisi nostaa noin prosentti, arvioidaan kuntien talousosastoilta. Todennäköisesti luku olisi kuitenkin tätä suurempi, koska ilmaisuus lisäisi joukkoliikenteen käyttöä jopa parikymmentä prosenttia.
Helsingin kaupunginhallituksen jäsenenä joukkoliikennelautakunnan kokouksiin osallistuvalle kokoomuksen Sari Sarkomaalle lippujen omavastuuosuuden säilyttäminen on periaatteellinen kysymys.
”Tasapuolisuuden kannalta on tärkeää, että kaupunki tukee monia erilaisia palveluja”, sanoo Sarkomaa.

Matti Rämö

Kulttuuri napinpainalluksen päähän

EHDOTUS: Kulttuurituotteiden tekijänoikeus on muutettava ehdolliseksi. Omaan teokseen saa tekijänoikeuden vain, jos siitä lähettää sähköisen version digitaaliseen kansalliskirjastoon kaikkien käytettäväksi.

NYKYTILANNE: Tekijänoikeus syntyy sillä hetkellä kun teos luodaan. Tekijällä on yksinoikeus päättää oman teoksensa käytöstä. Kuoleman jälkeen perillisillä on sama oikeus vielä 70 vuoden ajan. Tekijänoikeuden pääasiallinen tarkoitus on turvata taiteilijoiden oikeus oman työnsä hyödyntämiseen ja taata tuloja tehdystä työstä.

PUOLESTA: Tekijänoikeuden muuttaminen ehdolliseksi voisi olla piristysruiske kulttuurielämälle.
Internetin käyttäjien yksityisyyttä puolustavan Electronic Frontier Finlandin puheenjohtajan Ville Oksasen mukaan rekisteröimismallissa 99 prosenttia kulttuurista tulisi muutamassa vuosikymmenessä kaikkien vapaasti käytettäväksi ja uuden kulttuurituotannon pohjaksi.
Toinen, vielä suurempi etu olisi se, että suuri osa suomalaisista kulttuurituotteista olisi saatavissa yhdeltä nettisivulta. Tekijänoikeuden alaiset tuotteet olisivat maksullisia, mutta muuten kaikki olisi ilmaista.
”Tähän suuntaan ollaan menossa. Google ja muut hakupalvelut digitoivat materiaalia ja tähtäävät siihen että kaikki olisi saatavissa ja ostettavissa”, Oksanen sanoo.
”Teknisesti tällainen järjestelmä ei olisi hankala toteuttaa”, sanoo tietotekniikkayhtiö IBM:ssä sisällönhallinnan tuotteista vastaava asiantuntija Harri Puhilas. Yhtiö on esimerkiksi siirtänyt Pietarissa sijaitsevan Eremitaasin taidemuseon kokoelman kokonaan sähköiseen muotoon. Tekniikka on siis olemassa.
Puhilas arvioi, että jos digitaalisella kansalliskirjastolla olisi miljoona käyttäjää päivässä, sen laitteistojen hinta olisi vain 300 000 euroa. Jos kaikki suomalaiset käyttäisivät järjestelmää, kustannukset olisivat muutamia miljoonia euroja. Jos kulttuurituotteet eivät olisi valmiiksi digitaalisessa muodossa, niiden siirtäminen maksaisi ylimääräistä.

VASTAAN: Tekniikkaa suurempi ongelma olisi tekijänoikeuksien hallinta. Kun kirjastosta on kerran kopioinut itselleen esimerkiksi elokuvan, pitäisi varmistua, ettei elokuvaa kopioida eteenpäin.
Teoston toimitusjohtajan Katri Sipilän mukaan Yhdysvalloissa oli aikaisemmin tekijänoikeuslaki, joka vaati rekisteröimistä. Se johti Sipilän mukaan siihen, että lakimiehet hyötyivät järjestelmästä eniten.
”Eihän nykyisinkään kenenkään ole pakko käyttää tekijänoikeuttaan. Jos joku haluaa antaa teoksensa vapaasti käytettäväksi, hän saa sen tehdä”, Sipilä sanoo.
”Teosten pitää olla suojattuja, jotta tekijä hyötyy työstään taloudellisesti.”

Esa Mäkinen

Jumalat samalle viivalle

EHDOTUS: Suomen valtion täytyy olla riippumaton kaikista uskonnoista.

NYKYTILA: Suomen perustuslaissa evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on kansankirkon asema. Kansankirkolla on esimerkiksi oikeus periä kirkollisveroa.

PUOLESTA: ”Millä oikeudella yhtä uskoa pidetään muita oikeampana?” kysyy Vapaa-ajattelijoiden liiton tiedottaja Petri Karisma.
Suomessa vallitsee uskonnonvapaus, mutta kaikki uskonnot eivät ole samanarvoisia.
Esimerkiksi kirkollisveroa ei peritä kirkkoon kuulumattomilta. Jokainen suomalainen yritys joutuu silti maksamaan Suomen kansankirkoille omat kymmenyksensä – riippumatta siitä, onko kyseessä turkkilainen kebabravintola, vapaa-ajattelijoiden kirjapaino tai kansainvälisten sijoittajien omistama Nokia.
Kirkkoon kriittisesti suhtautuva sosiaalidemokraattinen puolue on vaatinut kirkon erottamista valtiosta jo Forssan julistuksessaan 1903, mutta poliittinen tahto uudistukseen on puuttunut.

VASTAAN: Perinteet. Evankelis-luterilainen kirkko on Suomen ylivoimaisesti suurin kirkko. Siihen kuuluu 85 prosenttia väestöstä. Sekä evankelisluterilaisen että ortodoksisen kirkon merkitys Suomen kulttuurihistoriassa on merkittävä.
Kansankirkon juridinen asema on myös suojattu hyvin. Ellei kirkkohallitus itse ehdota eroa valtiosta, tarvitaan erottamiseen perustuslain säätämiseen vaadittava 2/3 enemmistö kahdesta perättäisestä eduskunnasta.

Juha Merimaa

Savuton maa

EHDOTUS: Tupakoiminen pitää kieltää kokonaan.

NYKYTILA: Tupakointi on laillista, mutta sitä rajoitetaan ravintoloissa, työpaikoilla ja esimerkiksi sairaaloissa.

PUOLESTA: Nykyisin 5 000 ihmistä kuolee vuosittain tupakasta johtuviin sairauksiin. Tupakan kokonaiskustannuksia yhteiskunnalle ei ole tutkittu paljoakaan. Yhden laskelman mukaan vuonna 1987 tupakka aiheutti yhteiskunnalle 840 miljoonan euron kulut. Vastaavasti tupakkavero tuotti tuolloin 350 miljoonaa euroa.
Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska uskoo, että muutaman vuosikymmenen sisällä tupakointi loppuu tavalla tai toisella.
”Idea täyskiellosta on hyvä, mutta se ei ole vielä toteuttamiskelpoinen. Tupakoitsijoita on niin paljon ja tupakoinnilla on niin pitkät perinteet”, sanoo Puska.
Rajoituksien päämääränä on tupakoinnin vähentäminen. Päätepisteenä on se, että tupakointi loppuu tai että tupakoijia on niin vähän, että sauhuttaminen voidaan kieltää.
Lain tasolla kieltäminen olisi helppoa. Samaan tapaan on kielletty esimerkiksi huumeet.

VASTAAN: Vaikka tupakointi kiellettäisiin kokonaan, se ei lopettaisi tupakointia. ”Kielto aiheuttaisi suunnattoman salakuljetusjärjestelmän”, sanoo tupakka-asioista vastaava sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Olli Simonen. Simosen mukaan kieltojen sijaan tupakoitsijoille pitäisi säätää enemmän vastuuta omista valinnoistaan.
Tupakkafirmat eivät ymmärrettävästi kannata ideaa. British american tobacco nordicin viestintäosastolla säätelyasioista vastaava Maria Grönholm pitää kieltämistä mahdottomana.
”Hallitukset maailmanlaajuisesti tienaavat tupakkaverojen kautta 12 kertaa enemmän kuin tupakkayhtiöiden osakkeidenomistajat osinkojen kautta. Tupakkateollisuus työllistää 100 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti”, Grönholm sanoo.
Hän myös epäilee, että kieltolaki ei lopettaisi tupakointia. Laittomien tehtaiden valmistamat savukeväärennökset ovat nykyisinkin suuri ongelma, ja kieltäminen vain parantaisi niiden asemaa.
”Ihmiset ovat tupakoineet 3 000 vuoden ajan. Tänä päivänä yli miljardi aikuista tupakoi maailmanlaajuisesti tupakoinnin terveysvaikutuksista tietoisina”, Grönholm sanoo.

Esa Mäkinen

Katsomot täyteen

EHDOTUS: Teattereiden ja konserttien tyhjät paikat on annettava maksutta taideopiskelijoille juuri ennen näytöksiä.

NYKYTILANNE: Esimerkiksi teatteriopiskelijat saavat ostaa useimpiin Helsingin kaupunginteatterin esityksiin tavallista halvemman lipun esityspäivän aikana.

PUOLESTA: Täydet katsomot olisivat esiintyjille mieleen ja opiskelijat saisivat tarvitsemaansa kokemusta. Käytäntö on vakiintunut joissakin Euroopan kaupungeissa. Ryhmäteatteri ja KOM-teatteri ovat aikaisemmin päästäneet opiskelijoita vapaille paikoille. Joskus lipun hinta on ollut nykyrahassa mitattuna 50 senttiä.

VASTAAN: Ilmaislippuajattelu ei istu kulttuurilaitosten nykyisiin tulostavoitteisiin. Kotimaisten esitysten lippujen hinnasta kuluu 12 prosenttia tekijänoikeuksiin. Ne kaatuisivat teatterien maksettaviksi.
Teattereiden julkista rahoitusta on vähennetty ja lipputulojen merkitys on entistä suurempi.
Viime vuonna ne olivat Helsingin kaupunginteatterin tuloista reilut puolet.
Helsingin kaupunginteatterin talous- ja hallintojohtaja Matti A. Holopainen kaataa lisää kylmää vettä niskaan.
”Lippujen hinnat ovat jo nyt sen verran matalat, ettei se ole ongelma.” Hän korostaa, että hinnat ovat nyt samat alan ammattilaisille ja opiskelijoille.
Lisäksi katsomossa jokaisella on oltava lippu, sillä turvallisuussyistä on tiedettävä katsojien lukumäärä. Holopainen tosin sanoo, ettei ylimääräisten lippujen tulostusta olisi vaikea järjestää.
Rajanvetoa vaatisi myös se, olisivatko kaikki opiskelijat oikeutettuja lippuihin vai pelkästään esimerkiksi teatterikorkeakoululaiset. Jos halukkaita olisi enemmän kuin tyhjiä paikkoja, pitäisi jonottaa tai antaa ovimiehen päättää kulloisetkin sisäänpääsijät.

Sanna Leskinen

Vauvan kulut kahtia

EHDOTUS: Kun perheeseen syntyy lapsi, on molempien vanhempien työnantajien otettava vastuulleen lapsen aiheuttamat kustannukset.

NYKYTILANNE: Vanhemmuuden kustannukset työnantajalle ovat keskimäärin noin 10 000 euroa. Yleensä ne jäävät naisen työnantajan maksettavaksi, minkä takia nuoria naisia palkataan harvoin vakituisiin työsuhteisiin ja heidän määräaikaisia työsuhteitaan ei raskausaikana jatketa.
Kampaamojen kaltaisille pienille naisvaltaisille yrityksille kustannukset työntekijän vanhemmuudesta ovat usein liikaa. Työntekijän äitiysloma voi pahimmillaan olla yritykselle kuolinisku.

PUOLESTA:
Kun vanhemmuuden kustannuksia työnantajien kesken jaettaisiin, häviäisi yksi naisia työmarkkinoilla syrjivistä rakenteista. Samalla isän rooli vanhempana korostuisi.
Asiasta on tehty jopa lakialoite, mutta on epätodennäköistä, että se tulee käytännössä johtamaan mihinkään.
”Konkreettista hyötyä lakialoitteesta on vain sen verran, että asia pysyy esillä”, toteaa Vihreän liiton kansanedustaja Tarja Cronberg.

VASTAAN: Monet yrittäjät ja työnantajat suhtautuvat ideaan positiivisesti, mutta esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto vastustaa asiaa periaatesyistä. Tasaus toisi lisää maksettavaa miesvaltaisille aloille.
”Välilliset työvoimakustannukset ovat niin suuret Suomessa, että lähtökohtaisesti vastustamme kaikkia uusia kustannuksia. Vaikkakin tässä tapauksessa joltakin osin kustannukset tietysti myös kevenisivät”, sanoo työmarkkinajohtaja Seppo Riski.
EK haluaisikin siirtää vanhemmuuden kustannukset valtion maksettavaksi.

Heta Tarkkala

Rajavartijat kilometritehtaalle

EHDOTUS: Lakkautetaan kansallisvaltioiden nykyiset rajat. Kuka tahansa saa tulla Suomeen töihin ilman passia, viisumia ja työlupaa.

NYKYTILANNE: Ilman Suomen kansalaisuutta ulkomaalainen tarvitsee oleskeluluvan, joka voidaan myöntää muun muassa perhesiteen perusteella, opiskelun tai työn vuoksi. Työlupaa varten suomalaisen työnantajan on pyydettävä työvoimatoimistolta lausunto siitä, voidaanko tehtävään palkata ulkomaalainen.
Työluvan byrokratia on maahanmuuttajalle haastava ja kallis operaatio. Hänen tarvitsee esittää: voimassa oleva passi tai muu matkustusasiakirja (alkuperäinen ja 2 valokopiota), eritelty virkatodistus, yksi valokuva, työvoimatoimiston työlupalausunto, terveystodistus (vain ravintolaalan työntekijät), todistus varusmiespalvelun suorittamisesta, rikosrekisteriote, luotettavat todistukset ammattitaidosta, viimeisimmän työnantajan kaupparekisteriote.
Hakemuksen käsittely maksaa 175 €. Sitä ei palauteta vaikka päätös olisi kielteinen.

PUOLESTA: Pääomat ja tavarat saavat liikkua vapaasti. Mikseivät siis myös ihmiset?
Vielä 1800-luvun Euroopassa matkustettiin ilman passia. Avoin kansalaisuus tarkoittaisi kansalaisoikeuksia kaikille, jotka elävät ja tekevät työtä tietyllä alueella. Avoimen kansalaisuuden kannattajat ovat kuitenkin harvassa. Kansainvälisen oikeuden professorin Martti Koskenniemen mukaan ideaa kannattaa vain kourallinen yliopistojen idealisteja.
”Ymmärrän erittäin hyvin, että maailmaa ilman kansalaisuutta pidetään hienona maailmanyhteisönä. Esittihän ajatuksen jo Kant ja moni muu hänen jälkeensä.”

VASTAAN: ”Käytännössä tällainen äkillinen muutos olisi vallankumous ja romuttaisi yhteiskunnan sellaisena kuin me sen tunnemme”, Koskenniemi sanoo.
Hänen mukaansa uudistuksen vaikutukset olisivat arvaamattomat.
”Kansallisvaltiot suojaavat etuoikeutettuja. Tasa-arvoistuminen olisi ehkä hyväkin asia, mutta kansalaisuuden avaaminen saattaisi kaatua myös köyhien päälle.”
Koskenniemi ei innostu vapaasta kansalaisuudesta, vaikka kansallisvaltioajattelu sai viime vuosisadalla aikaan kaksi maailmansotaa.
”Ihmiset keksivät aina tapoja erotella toisiaan. On vaikeaa puolustella hyppäämistä avoimen kansalaisuuden kaltaiseen tyhjiöön”, professori kuittaa. ”Kansalaisuus on myös kontrollimekanismi. Tänne halutaan vain yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä ihmisiä.”
Professorin mielestä on vaikea löytää avoimen kansalaisuuden kannattajia.
”Koska avoin kansalaisuus romahduttaisi nykyisen eliitin, eliitti vastustaa ajatusta. Mutta koska ihmisten vapaa liikkuminen vaikuttaa myös työmarkkinoihin, työmarkkinajärjestöt olisivat todennäköisten vastustajien joukossa.”

Veera Luoma-Aho

Tv-mainokset vapaaehtoisiksi

EHDOTUS: TV-mainokset on voitava ohittaa nappia painamalla.

NYKYTILANNE:
Yhdysvalloissa on useita vuosia ollut myynnissä älykäs digitaalinen videotallennin nimeltään Tivo. Se toimii kuin henkilökohtainen televisio-ohjelmien hakukone ja tallentaa automaattisesti halutut ohjelmat. Sen kiistellyimpiä ominaisuuksia on se, että sillä voi nappia painamalla ohittaa sukkelasti mainokset yksi kerrallaan.
Mainosten ohi on toki voinut kelata jo VHS-nauhureillakin. Tivon erikoispiirre on se, että mainokset voi ohittaa jo lähetyksen aikana. Tivo-palvelua ei ole tarjolla Suomessa.

PUOLESTA: Sanomalehden lukija pystyy ohittamaan mainoksen kääntämällä sivua tai kohdistamalla katseensa lehtijuttuun. Jos televisio toimisi samalla periaatteella, katsoja katsoisi vain ne mainokset, jotka häntä kiinnostavat.

VASTAAN: Suuret tv-yhtiöt, elokuvastudiot ja mainostajat Yhdysvalloissa ovat painostaneet Tivoa muun muassa oikeusjutuilla. Mainosten ohittamista on moitittu jopa varastamiseksi.
Tivo onkin joutunut nöyrtymään. Katsoja ei enää mainosten yli hyppiessäkään pääse eroon kaupallisista viesteistä. Mainoksen sijaan hän joutuu katselemaan muutaman sekunnin esimerkiksi mainostajan logoa.
Tivo ei ole digitaalisten videotallentimien nopeasti kasvavilla markkinoilla yksin. Yksi sen kilpailijoista, ReplayTV, myi aiemmin mallia, joka suodatti mainokset automattisesti pois. ReplayTV haastettiin oikeuteen.
Suomessa tv-mainosten poistamisesta ollaan kuitenkin vielä vaitonaisia. Mainostelevisiot tai katsojamittausyhtiö Finnpanel eivät ilmeisesti usko Tivon kaltaisten tuotteiden rantautuvan kovinkaan pian Suomeen eivätkä siksi halua juuri kommentoida asiaa.
”Muutama vuosi sitten alalla oli pelkoa ominaisuuden vaikutuksista mainosten katseluun”, kertoo MTV3:n kehitysjohtaja Jari Jussila.

Sanna Leskinen
kuva Kasper Strömman