Toimittajalta: Vihreä kaistale keskustaan

T:Teksti:

Työhuoneeni ikkunan alla jylisee valtaväylä, jolla ei ole enempää eikä vähempää kuin 12 kaistaa. Ja nyt en puhu mistään motarista, vaan Mannerheimintien eteläpäästä.
    Ette usko? Lasketaanpa: neljä autokaistaa ja lisäksi kaksi pysäköinnille. Kolme kaistaa raitiovaunuille. Päälle vielä pyörätie ja kaksi jalkakäytävää. Yhteensä se tekee tasan kaksitoista kaistaa.
    Mutta ei siinä mitään, onhan tuossa tilaakin. Viime vuosisadan alkupuolelta voi nähdä kuvia, joissa samalle, Uuden ylioppilastalon ja vastapäisen Hufvudstadsbladetin väliselle alueelle oli mahdutettu paitsi kaksi liikenneväylää ja molempiin suuntiin kulkevat raitiotiet myös puistoa. Samaan tyyliin kuin Nordenskiöldinkadulla vielä tänäkin päivänä. Voisiko sen saada takaisin?

On totta, että kaupunki on kasvanut noista ajoista hurjasti. Tämä selitys kaistojen määrälle on silti näennäinen. Liikenne ottaa sen tilan, joka sille annetaan. Vähemmälläkin varmasti pärjättäisiin, vaikka sitten tinkimällä nopeudesta.
    Ensimmäisenä pois voisi heivata pysäköintikaistat. Autojen makuuttamista varten on louhittu halleja mielin määrin.
    Seuraavaksi poistaisin kolmannen ratikkakiskon. Tämä hidastaisi kiskoliikenteen nopeutta, mutta ero vanhaan laskettaisiin sekunneissa.
    Sitten poistolistalla olisi pyörätie. Koko mainio kulkupeli kun ei kuulu keskustan alueelle. Kantakaupungin kadut täytyy suunnitella ensisijaisesti jalankulkijaa varten. Tämä tarkoittaa sitä, että hänelle varattu alue täytyy pitää vapaana niin polkupyöristä kuin rullaluistimista tai muista sesongin hullutuksista.
    Autot taas ovat Mannerheimintiellä välttämätön paha. Kaksi kaistaa kumpaakin suuntaan takaisi sen, että liikkeelle pääsisivät niin taksit, muuttokuormat kuin liikuntarajoitteisten kuljetukset. Pyörien siirtäminen autojen sekaan luo kuitenkin turhan paljon vaaratilanteita.

Mitä näillä poistoilla saisi siis aikaan? Parkkipaikkojen, kiskoparin ja pyörätien alta Mannerheimintielle löytyisi uudelleenjärjestelyillä helposti tilaa kymmenen metrin levyiselle vihreälle vyöhykkeelle. Ei nyt siis ihan Espaa, mutta varmasti parannus nykyiseen tuulikanjoniin.
    Miettikää sitä, kun seuraavan kerran eksytte näille kulmille.

Juha Merimaa