24. maaliskuuta 2005
Teksti:

Kokoomuksen nykyisen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Ben Zyskowiczin päiväkirjoista välittyy mielenkiintoinen kuva kiireettömän ja kovasti kähmivän ensimmäisen kauden kansanedustajan elämästä. Päivät tuntuvat olleen kovin huolettomia.
    Päiväkirjojen kuvaamalle ajanjaksolle vuosiin 1981-1982 ajoittuu esimerkiksi Kekkosen ero. Siitä huolimatta Zyskowiczin merkinnöissä on hämmästyttävän vähän merkittäviä asioita.
    Kokoomuksen nuorten liiton ja ylioppilaskunnan kokoomusjärjestön Kansallisten ylioppilaiden ympärillä tapahtuva saunottaminen ja pylpyröinti – nykynuorison kielenkäytössä kähmyily ja keputtelu – veivät ainakin päiväkirjojen mukaan suuren osan Zyskowiczin ajasta.

Kirjasta ei ole poistettu kuin muutama yksityiselämään liittyviä lause, ja sen ajankuva lieneekin totuudenmukainen. Kahdeksankymmentäluvun alussa merkittävin asia politiikassa Zyskowiczille oli estää Kokoomuksen nuorten liiton liittyminen taistolaisten hallussa olleeseen Suomen rauhanpuolustajiin.
    Tuohon aikaan rauhanpuolustajat oli Neuvostoliiton ja kommunistien peitejärjestö, jonka tarkoituksena oli saada hyväksyntää Neuvostoliiton voimapolitiikalle. Zyskowicz oli ehkä ainoa suoraselkäinen poliitikko, joka ymmärsi asian ja uskalsi myös puolustaa kantaansa julkisesti. Jälkeenpäin pikkuasialta vaikuttavasta seikasta veuhaaminen tuntuu myös vähän huvittavalta, vaikka se ei aikoinaan sitä ollut. Neuvostoliiton jälkeen aikuistuneelle päiväkirjat ovatkin mielenkiintoinen kurkistus lähimenneisyyden ajattelumaailmaan.

Toinen merkittävä seikka päiväkirjassa ovat tietenkin Zyskowiczin lukuisat naisseikkailut ja baarivierailut. Tuntuu siltä, että lähes joka viikko hänellä oli uusi ’donna’ käymässä kotonaan. Tarkempiin yksityiskohtiin päiväkirja ei mene.
    Reilun vuoden aikana absolutisti- Zyskowiczin baarivierailuja erilaisiin kapakoihin ja ravintoloihin kertyi noin 50. Kirjassa on näillä osin myös puute. Rock-antropologi Timo Saarniemi lähetti kirjan ilmestymisen jälkeen sähköpostia tiedotusvälineille, että päiväkirjan käsittelemänä aikana Zyskowicz on nähty myös Tavastian entisessä alabaarissa. Tästä ei kirjassa ole mainintaa.
    Nykyisin Zyskowiczin kantapaikka on vaihtunut Strindbergin terassille, mutta muuten saunottamismeininki lienee sama. Kun lukee Benin poliittisen pelaamisen ahkeruudesta jo nuorena, täysvallattomana, ei voi kuin miettiä miten vahva hänen vaikutusvaltansa on tänä päivänä.

Esa Mäkinen

Ben Zyskowicz: Eduskunnasta menin Baakariin. Nuoren kansanedustajan päiväkirja 1981-1982. Edita.