”Tervetuloa Togon tasavaltaan”, toivottaa punavihreäkeltainen kyltti vilkkaan tien varressa. Ystävällisestä kyltistä huolimatta tunnelma Togon tullissa on tylympi kuin rajanaapuri Beninissä. Maahantuloviranomaiset ovat pukeutuneet sotilaallisempiin virkapukuihin kuin naapurimaan kollegat. He vitsailevat vähemmän ja kyselevät enemmän.
Virkamiesten selän takana komeilee muotokuva maata 38 vuotta itsevaltaisesti hallinneesta presidentti Eyadema Gnassingbesta, joka kuoli 5. helmikuuta. Armeijan tukemana hänen poikansa Faure Gnassingbe nousi valtaan ja ilmoitti toimivansa presidenttinä vuoteen 2008 asti ilman vaaleja. Muutaman päivän kuluttua hän lupasi järjestää vaalit kahden kuukauden sisällä. Poika- Gnassingbe masinoi parlamentin muuttamaan perustuslakia niin, että valtaan nousu näyttäisi lailliselta.
Kansa ei kuitenkaan mennyt halpaan. Yli kymmenentuhatta sensuuriin, korruptioon ja pakkovaltaan väsynyttä kansalaista uskaltautui kaduille vaatimaan demokratiaa.
Myös Euroopan unioni, Afrikan unioni ja Länsi-Afrikan taloudellinen yhteisö Ecowas tuomitsivat Gnassingben tempun.
Vielä kaksi päivää ennen kuin Faure Gnassingbe helmikuun lopulla ilmoitti luopuvansa presidentin paikasta ja antavansa parlamentin varapuhemiehen Abass Bonfohin hoitaa tehtävää, tunnelma Togossa oli epäileväinen. Kukaan ei tiennyt, pitäisikö Faure tiukasti kiinni vallan kahvasta vai antaisiko hän periksi. Pääkaupunki Lomén keskustan hallintoalueella politiikasta vaiettiin, mutta laitakaupungin kansankortteleissa puhuttiin suoria sanoja Eyademan hallinnosta. Pelkona oli, että diktatuuri jatkuisi entisenlaisena, jos Eyademan poika pysyisi vallassa.
Vaikka togolaisten suurin toive onkin päästä vanhasta vallasta eroon, toivotaan oppositiopuolueissa tietenkin myös oman puolueen valtaannousua. 40-vuotias autonkuljettaja Idrissou kertoi, että hänen UFC-puolueessaan valmistauduttiin jo avoimeen toimintaan ja vaalikampanjaankin.
”Olemme toimineet jokseenkin piilossa, sillä jäsenkirjan omistaminen on ollut vaarallista. Olen tällä hetkellä vain rivijäsen, mutta nyt aion työskennellä ja saada jonkin tehtävän. En varmasti olisi ainakaan huonompi presidentti kuin Eyadema”, hän sanoi.
Eyademan hallintoa soimataan pelon ilmapiirin luomisesta. Se on tukahduttanut protestit väkivalloin, huijannut vaaleissa ja sensuroinut tiedotusvälineitä. Amnestyn mukaan hallinto on surmannut satoja toisinajattelijoita.
Togo on yksi maailman köyhimmistä maista, ja Eyademan yksinvalta on vain kurjistanut sitä. Vuoden 1993 vaalien jälkeen EU sulki maan avustushanat ihmisoikeusloukkausten vuoksi.
”Diktatuuri on ongelma varsinkin talouden ja työpaikkojen kannalta. Jos ihmisiä ei huijata joka asiassa ja jos kaikki rahat eivät mene hallitsijan taskuun, saamme nähdä edistystä ja kehitystä”, muusikkona ja lihakauppiaana työskentelevä Issa Muhammed sanoi.
Myös Lomén yliopistossa opiskelevien nuorten suurin toive demokratialta oli taloudellinen.
”Nyt voi olla onnellinen, jos saa ylipäätään jonkin työpaikan valmistumisen jälkeen. Oman alan työpaikka olisi lottovoitto”, kertoi kirjanpitoa opiskeleva Youssou.
Opiskelijanuoret eivät ole uskaltautuneet mukaan politiikkaan, mutta nuorten miesten mielipiteet kuulostavat yllättävänkin kypsiltä.
”Vanhat diktaattorit, Eyademan miehet, pitää armahtaa. Muuten tulevaisuudessa koittaa koston kierre. Meillä ei ole koskaan ollut demokraattisia vaaleja, ja toivon että kansainvälinen yhteisö auttaa järjestämään ensimmäiset. En usko, että Afrikan unionin tuki riittää, vaan tarvitaan EU :n tarkkailijoita”, Youssou arveli.
”Mutta on jo hyvä merkki tähän suuntaan, että maailma on seurannut tilannettamme tiukasti viime viikkoina.”
Togo on yksi maailman köyhimmistä maista, ja ollut myös kehitysavun ulottumattomissa ihmisoikeusloukkausten vuoksi.
Puoliksi voitto, puoliksi häviö
Afrikan unionin suurin haaste on vasta edessä, kun Togossa järjestetään vaalit 24. huhtikuuta.
”Tämä on demokratialle ja Afrikan unionille puoliksi voitto”, kuului beniniläisen Cotonoun yliopiston Afrikan-tutkimuksen professorin Noël Dossou-Yovon lausunto Togon tilanteesta helmikuun lopussa. Voitolla hän viittaa siihen, että Faure Gnassingbe myöntyi luopumaan valtikasta ja asettumaan presidenttikandidaatiksi.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että kansalaiset pääsevät osallistumaan avoimiin ja demokraattisiin vaaleihin.
”Oppositio on kokematonta, koska se on ollut valtapolitiikasta syrjässä niin pitkään. Opposition eri ryhmien täytyy nyt ymmärtää, että tärkeintä on yhteinen tavoite kunnon vaaleista, eikä mikään ryhmä saa sortua vilppiin. Faure Gnassingbestakin on vaikea uskoa, että hän ei yrittäisi vaikuttaa väärin keinoin vaalitulokseen”, professori mietti.
Opposition keulahahmo on Gilchrist Olympio, jonka edesmennyt isä Silvanus Olympio oli maan ensimmäinen presidentti. Armeija, johon Eyadema kuului, surmasi Olimpio vanhemman sotilasvallankaappauksessa vuonna 1963.
Vaalilautakunta päätti kuitenkin maaliskuun alussa, että Gilchrist Olympio ei voi asettua ehdolle. Hän ei ole asunut maassa lain vaatimaa 12 kuukautta, koska on elänyt maanpaossa Pariisissa.
Afrikan unioni painosti voimakkaasti Togon hallintoa noudattamaan perustuslakiaan. Dossou- Yovon mukaan unioni on valinnut pienen ja heikon Togon ensimmäiseksi koetinkivekseen.
”Norsunluurannikon tilanteeseen unioni ei ole puuttunut samalla tavalla. Togo on helpompi.” Jos Togoon saadaan edes ”suurin piirtein kunnolliset vaalit”, kuten professori uskaltaa toivoa, on Afrikan unioni näyttänyt, että se todella kykenee vaikuttamaan maanosan tilanteeseen.
Heli Suominen, Togo
Joidenkin haastateltavien nimi on muutettu näiden toivomuksesta.
