Yliopistolle suunniteltu Uusi palkkausjärjestelmä UPJ on saanut tunteet kuumenemaan. Monet etenkin humanistisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan professoreista ja tutkijoista moittivat henkilökohtaiseen arviointiin perustuvaa järjestelmää.
UPJ:n vastustajat pelkäävät, että palkkausjärjestelmän tehokkuusajattelu uhkaa akateemista vapautta ja tuo yliopistolle tiedemaailman ulkopuolisia arviointikriteerejä. Lisäksi järjestelmän pelätään luovan laitoksille hierarkian, jossa laitosten esimiehet päättävät mikä on hyvää tiedettä ja mikä ei.
”Kysymys ei ole vain suunnattomasta ajan tuhlauksesta, joka prosessiin uppoaa, vaan se uhkaa yliopistoinstituution energiaydintä – työmotivaatiota, jota ylläpitää intohimo tietoon”, sosiologian professori Pekka Sulkunen kirjoitti sosiologien Westermarckseuran jäsentiedotteessa.
”Kun luen Uuden Palkkaus Järjestelmän ohjeita, muistikuva Stasin vakoilujärjestelmästä tulee väistämättä mieleen”, professori jatkoi.
Keskustelua palkkausjärjestelmästä käydään kansainvälisen politiikan professorin Heikki Patomäen kotisivulla. Kiista myös suurelta osin alkoi Patomäen lähettämästä avoimesta kirjeestä Helsingin yliopiston rehtorille, filoso- fian professori Ilkka Niiniluodolle. Kirjeessä Patomäki ilmoitti eroavansa määräaikaisesta laitoksen johtajan tehtävästään.
Yliopistoväki järjesti 14. maaliskuuta Uudella ylioppilastalolla ”Uuden palkkausjärjestelmän kaatamiskokouksen”. Heikki Patomäen, sosiaalipolitiikan professori J. P. Roosin ja yliopistonlehtori Thomas Wallgrenin johtamaan kokoukseen osallistui noin 70 henkeä.
Kokous päätti laatia vetoomuksen ja uhkasi Professoriliittoa joukkoeroamisella, jos liitto ei muuta kantaansa palkkausjärjestelmään. Kokouksessa päätettiin myös uuden keskustelutilaisuuden järjestämisestä 21.3.
Lisäksi läsnäolijat pohtivat mahdollisuutta vastarintaan tottelemattomuudella: palkkausjärjestelmä ei toteudu, jos työntekijät eivät tee itsearviointeja tai laitosten esimiehet eivät niitä hyväksy.
Yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto osallistui myös keskusteluun Patomäen kotisivulla. Hän toteaa, että pahimmassa tapauksessa, huonojen esimiesten johdolla, uhkakuvat voivat toteutua.
”Toisaalta taitavasti toteutettu palkkausjärjestelmä voi antaa vastuullisille johtajille välineen, jossa yksilön tehtäväkuvia täsmennetään ja työnjakoa hiotaan niin, että henkilöstölle jää aikaa keskittyä perustehtäviinsä.” Niiniluodon mukaan Patomäen analyysi on virheellinen. Hän moittii Patomäen eroa.
”Niiden, jotka nyt tuntevat vastuuta työyhteisöstään ja haluavat vaalia yliopiston arvokkaita vapauden ja demokratian perinteitä, ei pidä paeta johtajan tehtävistä vaan päinvastoin pysyä valistuneina esimiehinä.”
Esa Mäkinen
