24. maaliskuuta 2005
Teksti:

Aurinko paistaa kirkkaasti sisään Metsälän säilöönottoyksikön toiseen kerrokseen. Bosnialainen Ivana Cavarag osoittaa ikkunasta aidattua pihaa. Sitten hän katsoo nelivuotiasta poikaansa Manuelia. Lapsi ei pääse kauniista säästä huolimatta ulos leikkimään kuin valvotusti. Toisaalta ainoa viihdyke olisi lumihangessa seisova koripallokori.
    ”En ymmärrä, miksi meitä kohdellaan kuin rikollisia, vaikkemme ole tehneet mitään”, vuonna 1993 sotaa paennut nainen sanoo. Todennäköisesti hänet lähetetään Suomen allekirjoittaman luovutussopimuksen nojalla ensimmäiseen turvapaikanhakumaahansa Norjaan ja sieltä takaisin Bosniaan.
    Viranomaisten huoli paoista, turvallisuudesta ja laittomasta maahanmuutosta johtavat pian muutokseen säilössä. Sisäministeriössä on tehty selvitys, jossa esitetään, että säilön henkilökunnan pitäisi antaa viranomaisille turvapaikanhakijoista tietoja, jotka saattavat vaikuttaa turvapaikkapäätökseen.
    Tällä hetkellä sisäministeriön alaiset poliisi ja Ulkomaalaisvirasto keräävät turvapaikanhakijoita koskevaa tietoa päätöksenteon tueksi. Työministeriön alainen säilö hoitaa majoituksen ja oikeusturvaan liittyvät asiat. Esimerkiksi vankiloissa työntekijöiden ja vankien väliset suhteet sekä työntekijöiden saamat tiedot ovat lähes aina luottamuksellisia.

”En näe järkeä siinä, että meidän pitäisi toimia tiedonkerääjinä. Emme tiedä mitään muutakaan virallista näistä henkilöistä. Asia olisi toinen, jos olisimme päätöksentekijöitä”, sanoo Metsälän vastaanottokeskuksen johtaja Veikko Pyykkönen. Samaa mieltä on Pakolaisneuvonnan lakimies Kirsi Hytinantti. Hän puhuu urkkimisesta.
    ”Tiedonantovelvollisuus asettaisi vastaanottokeskuksen työntekijät vaikeaan asemaan. Turvapaikanhakijoiden psyykkistä hyvinvointia on vaikea taata, jos he eivät voi luottaa työntekijöihin vaan tuntevat olevansa jatkuvan tarkkailun alaisina.”
    Hytinantin mukaan Suomen allekirjoittamat kansainväliset sopimukset takaavat yksityiselämän suojan. Tilanne on ristiriitainen, jos ulkomaalaisia koskee tiukemmat säännöt kuin esimerkiksi rikollisia.
    ”Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, että vastaanottokeskuksissa asuminen koetaan niin tukalaksi, että mieluummin piileskellään tai paetaan.”

Sisäministeri Kari Rajamäki (sd) kannattaa ehdotusta tiedonkulun tehostamisesta. Se takaisi hänen mukaansa turvapaikanhakijoille mahdollisimman oikeudenmukaisen kohtelun.
    ”Silloin kun ollaan puhtailla asioilla, ei ole kenenkään etu, että Ulkomaalaisvirastolla on silmälaput. Tämä on asioita hyvin hoitavan maan ja hallinnon normaali tapa.”
    Rajamäen mukaan tietojen anto viranomaisten välillä takaa, että turvapaikkapäätökset tehdään oikein perustein. Hänen mukaansa on tärkeää, että myös kansalaiset voivat luottaa järjestelmään – etenkin kun hallitus haluaa lisätä maahanmuuttoa. Rajamäki pelkää tilannetta, jossa kansalaisten luottamus turvapaikkahakemusten käsittelyyn heikkenisi.
    ”Se olisi karhunpalvelus ulkomaalaispolitiikan ja maahanmuuttopolitiikan hyväksyttävyydelle. Vastaanottokeskuksista ei saa muodostua väylää, jonka kautta Suomesta tullaan perusteettomasti hakemaan turvapaikkaa ja hävitään Schengen-alueelle.”
    Rajamäki muistuttaa, että avoimista vastaanottokeskuksista katosi vuonna 2004 ennen turvapaikkapäätöksen tiedoksiantoa noin 2000 henkilöä. Suljetuista vastaanottokeskuksista on hävinnyt noin 20 henkeä. Tämä johtuu Rajamäen mukaan hajanaisesta hallinnosta ja huonosta turva-ajattelusta.

Vastaanottokeskus ja sen säilöönottoyksikkö muuttivat Katajanokalta Metsälään Keski-Helsinkiin vuoden vaihteessa. Parannus Katajanokkaan verrattuna on huomattava: siisti ja sinisävyinen säilö muistuttaa kliinistä hostelia. Aikaisemmin maahanmuuttajaa ympäröivät valtava muuri ja kalterit ikkunoissa.
    Parantunut ilmapiiri on monelle laiha lohtu. Säilön asukkaat eivät saa poistua keskuksesta tai ulkoilla ilman valvontaa. Ovet ovat lukossa, ja kulku omiin huoneisiin käy koodilla. Muun muassa Seutulan avovankilassa liikkuminen on vapaampaa. Vapaata maahanmuuttoa puolustava No Borders -järjestö onkin rinnastanut säilön vankilaan, jossa turvapaikanhakijoiden vapautta rajoitetaan tarpeettomasti.
    ”Tämä ei ole vankila, vaikka liikkuminen on rajoitettua”, sanoo Veikko Pyykkönen.
    Ulkomaalaislain nojalla säilöön voidaan ottaa henkilöitä, jotka eivät esimerkiksi ole saaneet oleskelulupaa, jotka odottavat käännytystä, karkoitusta tai joiden henkilöllisyys on epäselvä. Säilön tarkoitus on estää laitonta maahanmuuttoa.
    ”Suurin ero on, etteivät nämä ihmiset ole rikollisia. Kohtelun täällä täytyy olla erilaista kuin poliisiputkassa tai vankilassa. Täällä kenenkään ei tarvitse sovittaa tekemisiään”, Pyykkönen sanoo.
    Helmikuun puolivälissä MTV3:n 45 minuuttia -ohjelma puolestaan vihjaili säilöönottokeskuksen asukkaiden vaarallisuudesta ja kysyi, miksei joulun jälkeen tapahtunutta yhdeksää pakoa ole pystytty estämään. Ohjelma totesi myös, että noin joka viidennellä Metsälän asukkaalla on tilillään rötöksiä.
    Ohjelman seurauksena säilöönottokeskuksen asukkailta katkaistiin internetyhteydet.
    Säilön johtaja Veikko Pyykkönen kertoo vastustaneensa nettiyhteyksien katkaisemista. Käsky tuli kuitenkin ylempää.
    ”Mielestäni niiden poistamiselle ei ollut perusteita. Tällä logiikalla ihmisiltä pitäisi kieltää myös puhelimet ja kaikki yhteys ulkomaailmaan, esimerkiksi vierailut.”

Elina Kervinen
kuva Teemu Kuusimurto