24. maaliskuuta 2005
Teksti:

Kirkonmiesten toilailut ovat tarjonneet herravihaiselle mutta pelokkaalle kansallemme mahdollisuuden luoda pyllysilmänsä ylös taivaaseen.
    Kieltään leguaanimaisesti lipova ja yleistä sananmuuntelua harjoittava pastori Silli jaksaa vieläkin naurattaa. Muistattehan? Kiiluvasilmäisen härskiintynyt Erkki Saarela lipereissä 80-luvun sketsiohjelmassa Älywapaa palokunta.
    Entä piispa Henrik? Kaveri sai vuoden 1200 tienoilla talonpoika Lallilta kirveestä päähän Köyliönjärven jäällä. Nykyisin Köylion vaakunassa komeilee musta murha-ase ja päätön piispanhiippa. Ovat Köyliössä ylpeitä Lallista. Henrik kun oli ollut pastrorisillilailla Lallin Kerttu-vaimon kanssa.
    Nyt on taas sillitelty pappisporukassa. Yhteisön reaktiot ovat tällä kertaa sekavat. Puhutaan petturipiispasta tai henkilökohtaisesta tragediasta.
    Taannoisessa Ilta-Sanomissa saarnannut piispa Wille Riekkinen kaivoi kaapunsa alta henkilökohtainen tragedia- kortin (vrt. monopolin vapaudut vankilasta -kortti). Sanomakonsernin surujuhlatunnelma tuntuisikin olevan peittoamassa Alma Median suunnasta löyhähtävän petturisillinhajun. Kuten Suomen Kuvalehden päätoimittaja, pankkipastori kaikkiruokanen sanoo: Hyvä niin. Ovatko hengenmiehet Riekkinen ja Ruokanen oikeassa?

Aristoteleen mukaan tragedia jäljittelee sääliä ja pelkoa herättäviä tapauksia. Traagisia ovat tapaukset, joissa keskivertopentti syöksyy onnettomuuteen tietämättömyyden takia. Valiotragediana Aristoteles esittelee tarinan kuningas Oidipuksesta, joka tietämättään surmaa isänsä ja nai äitinsä. Totuuden paljastuessa Oidipus sokaisee itsensä ja poistuu kuningaskunnastaan keppikerjäläisenä.
    Turun pian ex-piispa ei täytä traagisen sankarin vaatimuksia: on vaikea kuvitella, että joku suorittaisi aviorikoksen vahingossa tai tietämättään. Tai että Kantola luopuisi näöstään ja omaisuudestaan.
    Ajat ovat muuttuneet sitten Aristoteleen. Antiikin antisankarien koettelemukset ovat post-talvisodanhenkisuomalaisille liian rajua kamaa. Oidipuksen sijaan tunnemme kohtalonyhteyttä pippelinsä ohjaamana korpivaellukselle joutuneeseen Turun herraan. Sattuuhan noita.
    Tragedian sääntöjen löyhtyminen suhteessa pastorisilleihin johtunee pitkälti siitä, että sekä itään että länteen pyllistäminen on nykyään luonteva osa suomalaista kulttuuria. Eihän se ole pyllistämistä, vaan arvokeskustelua. Paineet päästää paineita taivaan valtakunnan suuntaan ovat saaneet luonnollisen, geopoliittis-horisontaalisen poistumistien. Italialaishenkinen diplomaattinen flatulointi on korvannut yya-ajan tiukasti säännöstellyn päästökaupan.
    Maassa räyhä kansojen kesken ja papeilla hyvä libido.