Suojeluskuntanostalgiaa

T:Teksti:

Haminan vanhalle upseerikerholle saapuu täsmällisesti hahmo, josta on vaikea erehtyä. Hoikalla 40-vuotiaalla miehellä on päällään pitkä musta nahkatakki, muutamaa numeroa liian iso tumma puku ja musta solmio. Pää on ajeltu kaljuksi.
    ”Petri Markkanen, Suomen Suojeluskunta, hyvää päivää”, hän esittäytyy ja ohjaa peremmälle ravintolan savuttoman puolen syrjäpöytään. Vaikka on lounasaika, vasta aamujumpasta tullut Markkanen ei kaipaa ruokaa, kahvi riittää.
    Tämä mies haluaa perustaa uudelleen suojeluskunnat Suomeen.
    Anteeksi kuinka? Suojeluskunnat?
    Alun perin suojeluskunnat syntyivät valkoisen Suomen omaksi armeijaksi itsenäistymisen aikoihin. Sisällissodan jälkeen suojeluskunnat liitettiin puolustusvoimiin, joiden yhteydessä maanpuolustusjärjestöt toimivat aina niiden sotien jälkeiseen lakkauttamiseen saakka.
    Suojeluskuntien alkuperäinen tarkoitus oli suojella maata ulkoiselta uhalta ja kommunistien vallankumousyrityksiltä. Mäntsälän vuoden 1932 kapinan ydinjoukko oli suojeluskuntalaisia. Mihin ihmeeseen järjestöä tarvittaisiin tänään?
    ”Samaan kuin ennenkin”, Markkanen vastaa.
    Hänestä Suomi on menossa huonoon suuntaan, ja valppaiden kansalaisten olisi hyvä valmistautua uhkia varten omin neuvoin. Pielessä kun on melkein kaikki.
    ”Oikeuslaitoksen tuomiot ovat yhä useammin oikeustajun vastaisia. Murtomiehet kävelevät vapaina, mutta itseään puolustavat joutuvat tuomiolle”, Markkanen selittää.
    Suomalainen politiikkakin on miehen mukaan hakoteillä. Nykyjohdon tasosta kertoo hänestä oleellisen se, miten vielä hetki sitten oltiin rähmällään kohti Neuvostoliittoa, jonka ”punainen fasismi” oli Markkasen mukaan natsejakin pahempaa. Koko demokratia on hänestä toimimaton järjestelmä.
    ”Johtajat valitaan huutoäänestyksellä, vaikka sinne pitäisi valita vain kyvykkäimmät.”

Petri Markkanen työskentelee nykyisin turvallisuuspäällikkönä. Muutama vuosi sitten hän lopetti oman kahdeksan henkeä työllistäneen vartiointiyrityksensä, koska ei kuulemma halunnut tukea verovaroin ”tällaista järjestelmää”. Lisäksi Markkasen mukaan yrittäjän asema on liian huono, kun vastassa on ay-liike.
    ”On se ihme, kun kaksi aikuista ihmistä ei voi tässä maassa tehdä kahdestaan työsopimusta”, Markkanen parahtaa.
    Miten suojeluskuntien perustaminen auttaisi tilannetta?
    ”Tarkoituksena on avata silmät siihen, mihin maailma on menossa. Lähtökohtana on aito isänmaanrakkaus.”
    Laittomuudet tai väkivalta eivät Markkasen mukaan kuulu suojeluskunnan toimintaan. Rekisteröintianomuksessaan Suomen Suojeluskunta -yhdistys on kuitenkin määritellyt tarkoituksekseen kouluttaa jäseniään aseiden käytössä ja tarjota jäsenilleen turvallisuuspalveluita.
    Miksi?
    ”Ihmisten pitää pystyä puolustamaan maataan”, Markkanen toteaa.

Viranomaisia Markkasen suunnitelma ei ole saanut puolelleen. Yhdistyksen rekisteröinnille ei herunut lupaa sen kummemmin Etelä-Suomen lääninhallitukselta kuin Hämeenlinnan hallinto-oikeudeltakaan. Päätöksissä vedottiin siihen, ettei Suomeen saa perustaa sotilaallisia järjestöjä.
    Markkaselle päätös ei tullut yllätyksenä. Eikä sekään, etteivät puolustusvoimat halunneet antaa Suojeluskuntanimeä järjestön käyttöön.
    ”Vahvana elää Neuvostoliiton valvontakomission henki”, Markkanen pudistelee kaljua päätään.
    Päätös ei kuitenkaan lannistanut asiansa tosissaan ottanutta miestä. Suomen Suojeluskuntien toiminta jatkuu rekisteröimättömänä. Jäseniä liikkeessä on Markkasen mukaan parikymmentä, mutta tarkkoja lukuja hän ei halua antaa. Myöhemmin on tarkoitus perustaa avuksi toinen, vähemmän radikaali organisaatio.
    ”Ampumakoulutusta voidaan sitten mennä hakemaan ihan julkisilta radoilta.”

Juha Merimaa
kuva Olli Karttunen