11. helmikuuta 2005
Teksti:

”Koulutusta vain aatelistolle ja kuninkaalle?” kysyy lippalakkien, pipojen ja irokeesien merestä kohoava banderolli. 7 000 opiskelijan kulkue marssi helmikuun alussa kolmen ja puolen tunnin ajan Hampurin keskustassa vastustaakseen Saksan yliopistouudistusta.
    ”Olen melko varma, etten olisi itse alkanut opiskelemaan, jos olisin joutunut maksamaan siitä”, sanoi kulkueeseen osallistunut Mariza Steinze, 26-vuotias valtiotieteiden opiskelija.
    ”Saksassa koulutus nähdään kulutushyödykkeenä eikä oikeutena. Jatkuvasti puhutaan siitä, minkä suuruisia lukukausimaksujen tulisi olla, eikä siitä, onko oikein periä niitä ollenkaan.”
    Hampurin lisäksi lakimuutosta ja sen soveltamista vastustettiin ainakin Berliinissä, Leipzigissa, Essenissä ja Mannheimissa. Mielenosoituksiin osallistui reilusti yli 20 000 opiskelijaa.
    Saksan korkein oikeus kumosi tammikuun lopussa lain, joka on tähän mennessä estänyt yliopistoja keräämästä opiskelijoiltaan lukukausimaksuja. Yliopistot voivat nyt itse päättää, onko opiskelu niissä maksullista. Monet yliopistot julistivat saman tien ilmaisten opintojen aikakauden päättyneeksi.
    Opintojen hinnaksi on kaavailtu tuhatta euroa vuodessa. Jotkut poliitikot ja professorit ovat kuitenkin väläytelleet jopa viisi kertaa suurempia summia. Toiset yliopistot yrittävät toistaiseksi selviytyä ilman maksuja. Mielenosoituksessa opiskelijat vaativat tasa-arvoista koulutusta kaikille. Opiskelijat pelkäävät, että Saksaan muodostuu erikseen kalliita eliittiyliopistoja.

Lakimuutosta vastustavat opiskelijat arvelevat lukukausimaksujen jakavan nuoret kahteen kastiin.

Lukukausimaksuja perustellaan yliopistojen kehnolla taloudella. Opetus on liian huonotasoista, opetushenkilökuntaa on liian vähän, yliopistot tarvitsevat kipeästi uusia resursseja. Tästä kaikki ovat yhtä mieltä. Opiskelijat eivät kuitenkaan halua uskoa, että ainoa uloskäynti talousvaikeuksista käy opiskelijoiden oman kukkaron kautta.
    Eräs usein toistettu argumentti lukukausimaksujen puolesta vetoaa siihen, että kyseessä oleva summa ”ei ole sen suurempi kuin opiskelijan kännykkälasku samalta ajalta”. Lukukausimaksujen kerrotaan myös olevan ”kansainvälinen standardi”, mikä tarkoittaa lähinnä vertailua Yhdysvaltojen ja Australian koulutusjärjestelmiin.
    Opiskelusta puhutaan Saksassa nyt talouden termein. Koulutus on arvokasta – siitä pitää siis maksaa. Tutkinto on sijoitus tulevaisuuteen – ja vaatii siten alkupääomaa. Opiskelijat ovat huolissaan siitä, että opiskelu on Saksassa muuttumassa kauppatavaraksi.

Malin Grahn, Hampuri
kuva Arne Behrens