25. helmikuuta 2005
Teksti:

Kaikki alkoi kesäkuussa 2003, kun Emile Yonghabi saapui Suomeen jatkamaan sosiologian opintojaan. Hänet hyväksyttiin Helsingin yliopistoon ilman pääsykoetta. Samaan aikaan hän jätti ulkomaalaisvirastolle anomuksen oleskeluluvasta.
    Kaikki näytti hyvältä. Opinnot käynnistyivät, ja Yonghabi sai asiansa kuntoon perheeltään saamilla varoilla. Hän alkoi myös työskennellä siivoojana, mutta varoi ylittämästä Euroopan Unionin ulkopuolelta tuleville opiskelijoille asetettua 20 tunnin viikkomäärää.
    Lokakuussa Yonghabi sai kielteisen päätöksen oleskeluluvasta. Syynä oli rahan puute. Hänellä ei enää ollut tilillään kokonaisena 6 000 euron summaa, joka luvan saajilta vaaditaan osoituksena itsensä elättämiseksi.
    ”Minulla oli koko summa kasassa, kun hain lupaa”, Yonghabi kertoo.
    ”Sen jälkeen siitä kuitenkin kului noin tuhat euroa erilaisiin kuluihin.”
    Hän valitti päätöksestä, ja jatkoi työntekoa elättääkseen itsensä.
    Vuotta myöhemmin, syksyllä 2004, Yonghabin valitusta ei ollut vieläkään käsitelty. Hän teki uuden oleskelu lupa-anomuksen ja vetosi tuoreeseen avioliittoon suomalaisen naisen kanssa.
    Hakemusta käsiteltäessä poliisi kuitenkin huomasi, ettei kaikki ollut kunnossa. Koska Yonghabilla ei ollut voimassa olevaa oleskelulupaa, ei hän olisi saanut tehdä töitä lainkaan.
    Miehen epäillään näin syyllistyneen ulkomaalaisrikkomukseen. Hänet työllistäneiden yritysten vastuuhenkilöitä epäillään työluparikoksesta.Tällä hetkellä tapaus on syyteharkinnassa.

Emile Yonghabi ei saanut oleskelupaa, koska hänen tilillään ei ollut riittävästi rahaa. Työllä ansaitseminen kuitenkin kiellettiin.

Tilanne vaikuttaa järjettömältä. Oleskelulupa evätään, kun rahaa on kulunut, mutta ansaitseminen on rikos.
    ”Laki on tässä kohden yksiselitteinen”, kertoo Ulkomaalaisviraston tulosaluejohtaja Arja Kallakivi.
    ”Ulkomaalainen ei saa tehdä Suomessa töitä ilman voimassa olevaa oleskelulupaa.”
    Miten hänen olisi tullut elää, jos tilillä oleviinkaan rahoihin ei saa koskea?
    ”Oleskelulupa myönnetään tavallisesti vuodeksi kerrallaan, ja silloin täytyy olla varmuus, että hakija voi elättää itsensä tuona aikana. Jos summaa ei ole, hakemus hylätään.”
    Summa oli kuitenkin olemassa silloin, kun Yonghabi teki hakemuksensa. Miksi hakemuksen käsittely kestää neljä kuukautta?
    ”Jos ulkomaalainen opiskelija hakee oleskelulupaa kotimaastaan käsin, pyritään anomus käsittelemään noin kuukaudessa, jotta hän pääsee tänne aloittamaan opiskelunsa”, Kallakivi selittää.
    ”Jos opiskelija on täällä turistiviisumilla, käsitellään hakemus normaalilla menettelyllä. Tänä aikana opiskelijan oletetaan elättävän itsensä turistin tavoin.”

Yonghabi itse suhtautuu tilanteeseen tyynesti.
    ”Ymmärrän, että kaikki osapuolet yrittävät vain tehdä työtään”, hän toteaa.
    Hän kuitenkin ihmettelee, miten yksin on jäänyt asiassa.

”Eikö yliopisto voisi jotenkin auttaa oleskeluluvan saamisessa?”
    Valtiotieteellisen tiedekunnan kansainvälisten asioiden suunnittelija Sami Krogerus toteaa yliopiston käsien olevan lupaasioissa sidotut.
    ”Me voimme vahvistaa opiskeluoikeuden, mutta muuten lupa-asiat eivät kuulu meille.”
    Vaikka Yonghabia uhkaa lakitupa, hän koettaa keskittyä opintoihinsa. Sotkun takia viivästyneet opinnot olisi tarkoitus saada päätökseen ensi vuoden kesään mennessä. Sitten hän aikoo lähteä Suomesta. Kyse ei kuitenkaan ole protestista.
    ”Tavoitteenani on kaiken aikaa ollut lähteä opintojen jälkeen töihin Afrikkaan. Siellä toimii useita kansainvälisiä organisaatioita, jotka tarvitsevat koulutettuja työntekijöitä.”

Juha Merimaa