25. helmikuuta 2005
Teksti:

Jos taiteilija haluaa jättää jälkeensä myytin, nuorena kuolemisesta on hyötyä. Vuonna 1969 hämärissä olosuhteissa kuollutta Michael Reevesiä on hehkutettu postuumisti kauhuelokuvan James Deaniksi. 25-vuotiaana oletettavasti lääkkeiden yliannostukseen menehtynyt Reeves osasi myös ravistella yleisöään: miehen elokuvien jääkylmä maailmankuva tuotti katsojille totaalisempia vilunväreitä kuin tutuiksi tulleet draculat ja frankensteinit.
    Osa ohjaajan päätyön, Witchfinder Generalin veriroiskeista jäi Britannian elokuvatarkastamon leikkauspöydälle. Nyt Reevesin elokuvia voi nähdä niiden alkuperäisessä muodossa elokuvateatteri Orionin English Gothic -sarjassa.
    24-vuotiaana Reeves oli ohjannut kolme elokuvaa ja ponnistanut brittikauhua 1960-luvulla hallinneen Hammer-studion keskeiseksi haastajaksi. Ohjaajanuran varhaisessa käynnistymisessä auttoivat paitsi varakkaat vanhemmat, myös Reevesin sinnikkyys.

Camp-henkisen esikoisohjauksen Revenge of the Blood Beast (1966) jälkeen Reevesin tavaramerkiksi muodostui ihmismielen heikkouden tutkiskelu. Sorcerersissa (1967) hypnoosiin erikoistunut professori vaimoineen ohjailee ajatuksen voimalla Mikenuorukaisen liikkeitä ja samalla lainaa tämän kokemuksia. Mahdollisuus leikkiä jumalaa paljastaa tavisten verenhimoisuuden.
    Ohjaajan testamentiksi jäänyt Witchfinder General (1968) taas on 1600-luvullle sijoitettu englantilainen western-sovitus. Ammattimainen noitavainoaja kiertää apulaisineen kaupungista toiseen pieksemässä todistuksia irti ihmisistä, joita epäillään saatananpalvojiksi. Epäilyyn riittää naapurikateus, ja noitavainoaja saa provisiopalkkaa teloitusten mukaan.


Witchfinder Generalissa palkka juoksee noitateloitusten mukaan.

Moni kauhuohjaaja saa katsojansa säpsähtämään, mutta todella pelottavan tunnelman luomisessa riittää haastetta. Liian usein kauhuelokuvissa kylmäävintä on aihevalintojen mielikuvituksettomuus. Vanhojen kikkojen monistamisella ja kestävien teemojen omaäänisellä muokkaamisella on kuitenkin selvä ero.
    Sorcerers ja Witchfinder General keskittyvät ikuisiin aiheisiin: vallan väärinkäyttöön ja ihmismielen alttiuteen sortua häikäilemättömyyteen. Elokuvien kauheus piilee niiden illuusiottomuudessa. Sitä eivät sensoritkaan onnistuneet pilaamaan, koska Reevesin lopulta melko niukasti annostelema väkivalta on vain kyynisen yleistunnelman lisuke, ei toisin päin.
    Surullisinta Reevesin elokuvissa on niiden vähäinen määrä. Todellisia aiheita käsitteleviin genre-elokuviin törmää nykyään niin harvoin, että suurlupauksen perinnön olisi suonut olevan suurempi.

Matti Rämö

Sorcerers Orionissa 26.2. ja Witchfinder General 1.3. ja 5.3. English Gothic-sarja päättyy 29.4.