14. tammikuuta 2005
Teksti:

Ei uskoisi että tämä on vasta neljäs kerta. Niin tärkeäksi osaksi suomalaista ja helsinkiläistä kulttuurielämää DocPoint-dokumenttielokuvafestivaali on jo muodostunut. Kaikkien aikojen neljäs DocPoint pyörii tämän lehden ilmestyessä täyttä häkää vielä koko viikonlopun.
    DocPointin taivalta on ollut mukava seurata. Jo ensimmäisen festivaalin tarjonta oli monipuolista ja kiinnostavaa, ja festivaali on nopeasti vakiinnuttanut aseman tammikuun valopilkkuna maan kulttuuritarjonnassa.
    Ohjelmistossa on joka kerta ollut uusia kansainvälisiksi puheenaiheiksi nousseita elokuvia, useita klassikkoja ja lukuisia kotimaisia ammattilais- ja opiskelijatöitä. Kuten ohjaaja John Webster sanoo lehdessämme, kotimaisen dokumenttielokuvan taso on korkea, ja se on huomattu maailmallakin. Suomessa harva ymmärtää, kuinka kansainvälinen tähti esimerkiksi Pirjo Honkasalo on Euroopan kulttuuripiireissä. DocPointin ansiosta kotimaisia laatudokumentteja voi nähdä entistä useammin suurelta valkokankaalta. Tänä vuonna mukana on myös Honkasalon uusin työ Melancholian 3 huonetta.
    Erityisansiona DocPoint on vielä avannut dokumenttielokuvaa lapsille ja nuorille koululaisnäytäntöjen ja dokumenttityöpajojen kautta.

Yleisökin on löytänyt kotoisan festivaalin. Kävijämäärillä laskettuna DocPoint on Pohjoismaiden suurin dokumenttielokuvafestivaali ja lisäksi todennäköisesti yksi Euroopan kymmenestä suurimmasta alan tapahtumasta. Kävijämäärä on noussut joka kerta, ja viime vuonna se oli jo noin 15 000. Näyttää mahdolliselta, että nousu jatkuu tänä vuonna.
    Oikeastaan ainoa ikävä puoli DocPointissa on, että muutaman päivän festivaalien aikana ei ikinä ehdi nähdä kaikkea, mitä haluaisi. Tänä vuonna viiden päivän aikana esitetään kaikkiaan 119 elokuvaa.
    DocPointin ansiosta tosin dokumentteja nähdään nykyisin vuoden ympäri enemmän kuin ennen, kun Finnkino päätti ryhtyä festivaalin taustayhdistyksen kanssa yhteistyöhön ja näyttää Forumissa päivittäin jonkin dokumenttielokuvan.

Heli Suominen