14. tammikuuta 2005
Teksti:

Tästä aiheesta olisi voinut kirjoittaa todella yksioikoisen kirjan. Kotiäiteys olisi voitu kuvata mammalehtien tyyliin auvoisana pullantuoksuna tai tasa-arvoihmisten tapaan nutinana naisten oikeuksien rajoittamisesta ja oman ajan puuttumisesta. Riina Katajavuoren Lahjat-romaani välttää molemmat ansat. Teos on todentuntuinen kuvaus naiseuden ja äitiyden arjesta ilman sokerikuorrutusta tai kauhukuvia.
    Kirja kertoo kolmekymppisestä Tuuliasta, josta on kuin vaivihkaa tullut kahden lapsen äiti, joka hoitaa Kanerva-vauvaa ja leikki-ikäistä Patea kotona. Hän keittää lihapataa, pyllistelee pesukoneen äärellä ja miettii, millainen on hyvä äiti.
    Kehityspsykologit sanovat yhteisten perheaterioiden takaavan onnen, mutta Tuulian kotona lasten ruoat lentävät seinille. Lapsen sanotaan myös hyötyvän kotihoidosta. Silti Tuulia tahtoisi välillä alleviivata tutkijanpapereitaan aivan rauhassa.

Tuulian ajatuksiin on helppo samaistua jopa ilman kokemusta äitiydestä. Kirjan henkilöt ovat vähäeleisyydessään täysiä ja tunteet aitoja. Elämä on siinä oikeastaan niin arkis- ta, että lukija unohtaa kääntelevänsä romaanin sivuja. Parhaimmillaan Tuuliaan tutustuminen opettaa, etteivät omat jokapäiväiset huolet ole naurettavia tai vähäpätöisiä. Eivät edes, vaikka toisella puolella maailmaa nähtäisiin nälkää.
    Lyhyet lauseet ja havainnolliset kielikuvat vahvistavat romaanin uskottavuutta. Teksti hengittää ja jättää tilaa ajatella. Aiemmin neljä runoteosta, yhden lastenkirjan ja romaanin julkaissut helsinkiläiskirjailija osoittaa kykenevänsä monialaiseen kirjalliseen ilmaisuun.
    Ainoa tekninen kauneusvirhe ovat lukujen alkujen sinänsä mielenkiintoiset perhe- elämää koskevat lehti- ja tutkimussitaatit. Niillä on pyritty liittämään Tuulian arki yleisempään yhteyteen. Lainausten käyttö on kuitenkin jäänyt sattumanvaraiseksi, eikä niiden logiikka avaudu. Lopputulos häiritsee kirjan muutoin harmonista ulkoasua.

Ilahduttavinta romaanissa on, ettei se ole moraalinen kannanotto. Kirjailija ei tee perheen arkea onnelliseksi jonkin poliittisen, psykologisen tai uskonnollisen periaatteen nojalla. Onni ja ilo ovat Tuulian perheessä pienien valintojen hetkittäinen summa. Se syntyy yhteiskunnan asettamien paineiden keskelläkin silloin, kun tehdään niin kuin parhaalta tuntuu.
    Katajavuori tiivistää ajatuksen osuvasti: ”Oli paljon iloa, se tiedoksi kyselijöille. Iloa oli valtavat määrät. Mitäpä siitä sanoisi? Se oli niin nopeaa ja itsestään selvää, ettei semmoista ehtinyt huomata. Ilon lisäksi oli todistettavasti myös neuvottomuutta, keskeytettyjä lauseita, päänsärkymeteliä, ratkaisemattomia yhtälöitä, kipua, anteeksiantamattomia sanoja, paljon harkitsemattomia tekoja.”

Elina Kervinen

Riina Katajavuori: Lahjat, Tammi.