28. tammikuuta 2005
Teksti:

Opiskelijan viikko ei olekaan pelkkää lorvailua ja tyhjiä tuoppeja. Lääketieteen ja teatteritieteen opiskelija johdattavat yliopistoelämään ja esittelevät kalenterinsa.

Eeva Kormi on jo porannut muutaman poskihampaan Ruskeasuon opetusklinikalla, kun Janne Sundqvist vasta nousee sängystä. Lääketieteilijän ja humanistin päivät ovat kalenterin sivuilla erilaiset. Silti opiskelijaelämässä on useita yhtymäkohtia: molemmat syövät opiskelijaruokala Unicafen spagettia, venyttävät pennejä ja ovat välillä uupuneita.
    Mitä muuta oikeaan opiskelijaelämään kuuluu?

Hammaslääkäriksi viidettä vuotta opiskelevan Eeva Kormin arki ei ole sellaista diskopallo- ja lorvimismeininkiä, joksi opiskelijaelämä usein mielletään.
    ”Jos perjantaina voin valita, jäänkö nukkumaan vai lähdenkö baariin, niin aika usein sänky voittaa. Aiemmin jaksoi juhlia. Nyt käyn ulkona ehkä kerran parissa kuukaudessa.”
    Sotilaalliseen aikatauluun sopeutunut Kormi herää päivittäin ennen seitsemää. Hän harjoittelee opetusklinikalla noin 26 tuntia viikossa ja istuu lisäksi keskimäärin 15 tuntia luennoilla. Iltaisin ja viikonloppuisin pitää lukea tentteihin tai tehdä seminaaritöitä. Kuluneen viikon aikana nuori nainen ehti harrastaa vain yhden oopperakäynnin ja Valkotakit-orkesterin harjoitusten verran.
    Kormin kuuluisi opinto-ohjelman mukaan valmistua keväällä. Mahdollisuudet ovat kuitenkin hänen mukaansa ”aika fifty- fifty”. Vaadittavia potilastöitä ei välttämättä ehdi tehdä. Opinnot venyvät, koska pakollisen väliin jääneen kurssin voi hammaslääketieteellisessä useimmiten suorittaa seuraavan kerran vasta vuoden kuluttua. Myös väsymys hidastaa tahtia.
    ”Jaksamisongelmia on paljon, vaikkei niistä juuri puhuta. Ajatustapa on täällä vähän sellainen, ettei lääkäri itse voi olla kipeä”, Kormi sanoo.
    Hän kertoo itsekin olleensa välillä uupunut ja poteneensa tenttikammoa. Kirurgian ja proteesien laatimisen opiskelu on kuitenkin sen verran haastavaa ja mielenkiintoista, että Kormi on päättänyt jaksaa.
    ”Tämä on ollut vielä paljon monipuolisempaa kuin odotin”, hän sanoo.

Teatteritieteen opiskelija Janne Sundqvistille kukaan ei anna lukujärjestystä käteen. Ensimmäisenä yliopistosyksynä kaksi vuotta sitten se tuntui kummalliselta.
    ”Kyselin jatkuvasti neuvoa tutorilta, kun en tiennyt mitä opinto-oppaasta oikein olisi pitänyt valita.”
    Sundqvistilla on Kormia vähemmän pakollisia opintoja. Nekin ovat pienen aineen sisällä usein neuvoteltavissa. Luentoja on noin kymmenen tuntia viikossa. Muuna aikana pitäisi itse saada itsensä lukemaan näytelmiä, kirjoittamaan esseitä ja pänttäämään tentteihin. Parhaillaan työn alla on Veijo Baltzarin Orli-oppeeraa käsittelevä proseminaari essee.
    ”Vapaus on hyvä juttu, koska silloin voi valita juuri itseä kiinnostavia kiinnostavia kokonaisuuksia. Toisaalta se on välillä vaikeaa. Yritän tehdä koulujuttuja aina yhdestätoista kuuteen, mutta välillä se lipsuu ja asiat jäävät viime tippaan”, kulttuuritoimittajaksi tähtäävä Sundqvist sanoo.
    Tiukan aikataulun puuttumisen vuoksi hän opiskelee toisinaan päivän sijaan yömyöhään. Pikkutunneilla voi lisäksi pelata vaikka jalkapallomanageripeliä, kuten tällä viikolla. Silloin on vaikea päästä ylös aamulla.
    ”Oikeastaan en tunne sellaisia ihmisiä yliopistolta, joille ei tuottaisi vaikeuksia nousta luennolle kymmeneksi”, hän sanoo ja nauraa.
    Opintojen ulkopuolista aikaa nuorella miehellä on reilusti. Sundqvist soittaa bändinsä kanssa skeittirokkia, käy lenkkeilemässä, katsoo jalkapalloa ja tapaa ystäviään baarissa tai illallisella. Tällä viikolla hän söi tuttunsa kanssa yhdessä lempipaikoistaan, rautatieaseman Metro-ravintolassa.
    Mies ehtii myös palkkatyöhön. Hän vartioi Hotelli Arthurissa ja kirjoittaa artikkeleita musiikkilehtiin. Se on tarpeen, sillä opinto- ja asumistuella elämistä kantakaupungissa olisi vaikea rahoittaa.
    Tili ei mene nollille, kun elää säästeliäästi, esimerkiksi syömällä Unicafen kasvishöystöjä ja ostamalla halpoja pakastepitsoja illalliseksi.
    ”Jos rahaa olisi enemmän, tekisin varmaan enemmän ruokaa itse”, hän sanoo.

Opiskeleminen ei ole aina kivaa. Yksinäisyys, masennus ja rahahuolet vaivaavat monia. Liki kolmannes opiskelijoista kärsii psyykkisistä oireista.

25-vuotias opiskelijamies kopioi ilmoitustaululta kalenteriinsa kurssien nimiä, vaikka tietää, ettei osallistu opetukseen. Otteen saaminen opinnoista on hankalaa ja kampuksella kävely tuntuu pelkältä teatterilta.
    Jälkeenpäin mies kirjoittaa olleensa masentunut ja kaivanneensa tukea. Hänestä tuntui, että kaikilla muilla oli suunta elämälle, toimiva parisuhde ja ainakin miljoona opintoviikkoa.
    Läheisyyttä kaipasi kaikkein eniten.
    ”Ystäväni ja hänen kämppäkaverinsa söivät kerran pelkkää tarjousrosollia viikon. He kärsivät ja nauroivat yhdessä, se oli seikkailu, josta riitti juttua pitkään. Mutta yksin se olisi ollut pelkästään piinaa. Olin kateellinen ystävälleni, sillä hänen epäonnensakin oli merkittävämpää, kuin omat pienet iloni”, mies muistelee.
    Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön YTHS:n mukaan joka viidennellä opiskelijalla on samankaltaisia tuntemuksia viikoittain. Yleisimmin opiskelijoita vaivaavat ahdistus, masennus, jännitys ja keskittymis- sekä univaikeudet. Varsinaisista psyykkisistä oireista kärsii 29 prosenttia opiskelijoista. Ylioppilaskunnan tekemän tutkimuksen mukaan 34 prosenttia Helsingin yliopiston opiskelijoista ei koe kuuluvansa aidosti yliopistoyhteisöön.
    ”Tuen puute on ihan valtava”, sanoo YTHS:n yhteisöterveyden ylilääkäri Kristiina Kunttu.
    Hän toteaa, että yksinäisyys ja kokemus siitä, ettei kuulu yliopistoyhteisöön, johtavat helposti opiskeluvaikeuksiin. YTHS:n tutkimukset osoittavat, että kirjoihin tarttuminen on hankalaa yli kolmannekselle opiskelijoista. Määrä on selvästi suurempi kuin aiemmin. Mistä opiskelijoiden paha olo sitten johtuu?
    Sosiologi Elina Laaksonen tutki gradussaan vuonna 2004 opiskelijoiden psyykkisen oireilun syitä. Tärkeimmiksi ongelmia selittäviksi tekijöiksi osoittautuivat rahahuolet ja sosiaalisen tuen puute. Mitä vähemmän rahaa ja ystäviä, sitä enemmän pään sisällä alkoi kummitella. Psyykkisiä oireita oli tutkimuksen mukaan enemmän myös niillä, jotka kokivat saavansa liian vähän opinto-ohjausta tai olevansa väärällä opiskelualalla.
    Myös tammikuun lopussa julkaistava Kelan opiskelijoiden toimeentulotutkimus kertoo rahahuolten aiheuttavan pahaa oloa opiskelijoille. Toimeentulonsa erittäin vaikeaksi kokevilla opiskelijoilla on muita opiskelijoita useammin vaikeuksia opinnoissaan. Myös terveysongelmat ovat yhteydessä rahahuoliin.

Lukiossa välitunti loppuu, mutta yliopistossa kahvitunti jatkuu. Miten yliopisto-opiskelu eroaa lukio-opiskelusta?

Yliopisto-opiskelijat saavat Unicafe-opiskelijaravintolasta ruokaa 2,10 eurolla. Rakkaasta vihollisesta jurputetaan paljon kampuksella. Johtaja Arja Kosonen vastaa syytöksiin.

Nainen 28: ”On olemassa salainen Unicafe-mauste, joka saa kaikki ruoat maistumaan samanlaisilta, olivatpa ainekset mitkä hyvänsä.”
AK: ”Onhan mausteiden käyttö tietenkin aika rajoittunutta, mutta siihen on hyvä syy. 30 prosentilla opiskelijoista on jonkinlainen erityisruokavalio. Emme voi käyttää mausteita, joissa on yleisesti allergiaa aiheuttavia osia, kuten selleriä tai pähkinää.”

Nainen 27: ”Päärakennuksen Unicafessa opiskelijoihin iskostetaan hyviä tapoja ja itsehillintää ahtaiden pöytien avulla. ”Anteeksi!” ja ”Ei se mitään” ovat usein käytössä.”
AK: ”Tämähän voisi olla hyvä ajatus. Päärakennuksessa on ahdasta, koska Porthania on remontissa.”

Mies 27: ”Kasvisruuissa ei usein ole kaloreita tai proteiinia nimeksikään. Toisin sanoen, ne eivät ravitse. Pavlovkin sai hankalat koirat tottelemaan vasta kun kastroi ne ja piti niitä nälässä.”
AK: ”Tuoreessa asiakastyytyväisyyskyselyssä kasvisruoka sai heikoimmat arvosanat. Aiomme kiinnittää niihin enemmän huomiota jatkossa. Kokkejamme koulutetaan muun muassa tänä keväänä. Ajattelemme Unicafessa, että yksi kolmasosa päivän ravinnosta on saatava lounaasta. Kasvisruokaa syövän opiskelijan pitää muistaa, että siihen kuuluu myös leipä ja raasteet.”

Mies 27: ”Kakkoslinjasto, jos ravintolassa sellainen on, on auki juuri silloin, kun sitä vähiten tarvitaan.”
AK: ”Kunpa meillä olisikin kristallipallo, joka kertoisi milloin ruuhka tulee. Linjastoa ei voi avata heti kun näyttää kiireiseltä. Se pitää suunnitella etukäteen, sillä auki pitäminen vaatii lisää työntekijöitä, joilla on tietenkin etukäteen sovitut työajat.”

Ota oheinen taulukko mukaan tilanteeseen, jossa opiskelijat keskustelevat keskenään. Vedä ruksi taulukossa mainitun sanonnan yli aina, kun kuulet jonkun käyttävän sitä. Kun saat ruksittua kokonaisen vaaka-, pysty-, tai vinorivin, huuda viimeksi puhuneelle kuuluvasti ”hevonpaskaa”.

Mitä todella tapahtuu tyypillisissä opiskelijabileissä?

16.00 Järjestäjät saapuvat paikalle ja alkavat raahata olutta.
18.00 Bändi saapuu, roudaa kamppeensa ja aloittaa soundcheckin.
18.15 Bändi lopettaa soundcheckin toivottomana. Pyytävät palkkioksi luvatun kaljakorin jo etukäteen.
20.00 Järjestelyt saadaan valmiiksi juuri ajoissa, mutta vieraita ei näy.
20.13 Paikalla pyörähtää eksynyt ulkkari, mutta poistuu huomattuaan olevansa ainoa vieras.
20.57 Tiskijukka saapuu paikalle tunnin myöhässä. Järkkärit eivät jaksa raivota, kun paikalla ei ole ketään.
21.34 Muutama epätietoinen fuksi saapuu ja eristäytyy nurkkapöytään juomaan olutta. Tiskijukka kieltäytyy soittamasta toiveita, kun kukaan ei tanssi.
23.00 Ihmisiä alkaa viimein virrata paikalle. Tiskijukka närkästyy, kun joutuu vaihtamaan suosikkinsa bilemusaan.
23.13 Kylmä olut loppuu. Aletaan tarjota lämmintä.
23.30 Ihmisiä jonoksi asti. Narikka menee tukkoon.
00.08 Bändi aloittaa. Koko vierasmassa survoutuu tupakkapaikalle. Saliin jää vain basistin tyttöystävä.
00.40 Bändi jättää encoren soittamatta ja lopettaa. Bileet jatkuvat.
01.23 Miesten vessan lavuaari oksennetaan tukkoon.
02.34 Miesten vessan lavuaari oksennetaan tukkoon toiseen kertaan.
03.13 Olut loppuu. Jatketaan siiderin myyntiä.
03.43 Ensimmäiset sammuneet kannetaan ulos.
03.50 Ovelta käännytetään baareista poistuneita entisiä opiskelijoita, joita kukaan ei tunne.
04.04 Tiskijukka laittaa peliin salaisen aseensa Smurffien Tanssihitit vuodelta 1997. Tunnelma on huipussaan.
04.32 Viimeiset hitaat. Tanssijoina neljä tyttöä ja 18 härkäparia.
05.15 Vieraat ajettu ulos tai jatkoille. Järkkärit alkavat siivota.

Nykyopiskelijan ei tarvitse poistua tietokoneen äärestä riitelemään. Sähköpostilistoilla myös tiedotetaan ja jupistaan outoja.

Helsingin yliopistolla toimii yli 2 700 sähköpostilistaa. Niistä yli 1 000 on opiskelijajärjestöjen omia. Vaikka vanhimmatkin listat ovat vain kymmenvuotiaita, sähköpostilistat ovat vakiinnuttaneet paikkansa opiskelijoiden tärkeimpänä tiedonlähteenä.
    Mediana lista on salakavala. Kynnys laittaa viestejä on alhainen, ja opinnosta sekä tapahtumista kiinnostuneiden listan jäsenten sähköpostilaatikkoon eksyy usein asiattomia viestejä.
    Pahaa aavistamaton opiskelija voi äkkiä huomata lukevansa esimerkiksi vellovaa pohdintaa siitä, onko anaaliseksi oikeistolaista vai vasemmistolaista toimintaa. Listoilta sataa myös loputtomia asunnonetsintäilmoituksia, jotka kaikki alkavat anteeksipyynnöllä.
    Pisimpien keskustelujen aihe ovat usein listat itse.
    ”Aina kun listalla alkoi pidempi keskustelu, jotkut lukijat hermostuivat viestitulvaan. Tästä seurasi entistä pidempi keskustelu siitä, saako listalla ylipäänsä keskustella”, kertoo valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden Kaapelinvalajat-listaa ylläpitänyt Heikki Hyhkö.

Listoilla leimahtavat riidat ovat oma lukunsa. Kun sanan säilät pääsevät viuhumaan, pienetkin yhteenotot kärjistyvät. Lähes legendaarinen esi-merkki on Helsingin yliopiston Sitoutumattoman vasemmiston lista. Esimerkiksi pari vuotta sitten muutama äänekäs protestoija syytti järjestön valtaapitäviä likipitäen kaikesta mahdollisesta. Osapuolet kutsuivat toisiaan niin stalinisteiksi kuin saatanan hurskastelijoiksi. Myös vastustajien painon kehitystä seurattiin ja raportoitiin tarkkaan.
    Vaikka tilanne oli järjestölle kiusallinen, sai lista myös uusia ystäviä, jotka jännittivät mitä seuraavaksi tapahtuu.
    ”Kun tuota seuraa, ei tarvitse juorulehtiä”, kommentoi eräskin aktiivinen lukija.

Elina Kervinen & Juha Merimaa
kuvat Milla Vauhkonen
kuvitukset Reetta Kyttä