Jokainen syksyllä 2004 Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen hyväksytystä 203 opiskelijasta kävi valmennuskurssin edellisenä keväänä. Tieto perustuu Ylioppilaslehden selvitykseen, jossa kysyttiin valmennuskurssijärjestäjiltä, kuinka moni heidän kursseiltaan sai opiskelupaikan Helsingin yliopistossa. Lukemassa piilee pieni virhemahdollisuus, jos joku on käynyt samana keväänä kahden eri järjestäjän valmennuskurssit.
Oikeustieteellisen dekaani Jukka Kekkosta tulos ei yllätä.
”Onhan se lievä ongelma, jos valmennuskurssi koetaan elinehdoksi, mutta tasa- arvokysymyksenä se on suhteellisen pieni. Suomi on eriarvoistuva yhteiskunta, jossa asuinpaikka ja kotitausta vaikuttavat opiskelumahdollisuuksiin enemmän kuin varallisuus. Tietojeni mukaan taloudelliset syyt eivät ole estäneet kenenkään valmennuskurssille menoa”, huomauttaa Kekkonen.
Oikeustieteellisen valmentavien kurssien hinnat vaihtelevat Helsingin alueella välillä 379-1 680 euroa.
Kurssijärjestäjien mukaan myös lääke- ja kauppatieteellisiin opintoihin pyrkivät ovat lähes poikkeuksetta käyneet valmennuskurssin. Aloja yhdistää laaja ja vaikeaselkoinen pääsykoekirjallisuus sekä kova kilpailu opiskelupaikoista.
Kysymys maksullisten kurssien aiheuttamasta eriarvoisuudesta on tuttu myös valmennusyrittäjille.
”Totta kai se asettaa varakkaiden ja varattomien perheiden lapset eri asemaan. Siksi monen tiedekunnan dekaanin päätös onkin, että tiedekunta ja valmennuskurssit eivät saa olla missään tekemisissä keskenään”, kertoo kurssivastaava Juha Parkkola Lääketieteen Kandidaattiseurasta.
”Vanhemmat ovat usein valmennuskurssin maksajina, mutta töissä käyvä pyrkijä voi maksaa kurssin itsekin. Mielestäni kurssit eivät eriarvoista ketään, sillä en usko, että rahan takia jää korkeakoulupaikka saamatta. Kannattaa myös verrata välivuoden kustannuksia valmennuskurssiin, aika on rahaa monelle nuorellekin”, sanoo toimitusjohtaja Jukka Heinonen Valmennustiimi Eximiasta.
Kurssijärjestäjät tähdentävät, ettei yksistään kurssilla istuminen auta sisään.
”Valmennuskurssi on opiskelua tehostava työkalu. Kalleinkin kurssi vaatii rutkasti omaa työtä”, sanoo oikeustieteen tiedekuntajärjestö Pykälän vastaava kurssipäällikkö Anne Slåen.
Valmennuskurssimarkkinat ovat laajat. Kursseja voi pitää käytännössä kuka tahansa, sillä toimilupamenettelyä ei alalla tunneta. Kursseja järjestävät valmennuskursseihin erikoistuneet yritykset, kansalaisopistot sekä tieteenalojen omat yhdistykset. Suuret yritykset mainostavat laajaa tarjontaansa, kun taas ainejärjestöt pitävät yhteen aineeseen erikoistumista valttinaan.
Alakohtainen valmennuskurssibuumi näkyy myös tarjonnassa ja hinnoissa. Useiden tuhansien eurojen kurssit eivät ole harvinaisuuksia, ja tuhdeimmat valmennuskurssit tarjoavat yli 500 oppituntia. Jos opiskelupaikka ei kaikesta huolimatta irtoa, tarjoavat kalleimpien kurssien järjestäjät ensi vuodelle ilmaisen kurssin tai jopa rahat takaisin.
”Lääketieteen rahat takaisin -kurssimme on hinnastaan huolimatta erittäin suosittu. 4 400 euroa maksavalle kurssille tulee paljon enemmän hakemuksia kuin osallistujia voidaan ottaa”, kertoo Janne Nousiainen Valmennuskeskuksesta.
”Valitsemme takuukurssimme osallistujat tarkkaan jo tulosvastuullisista syistä. Kurssilaiset valitaan tunnista kahteen kestävän alkuhaastattelun sekä alkukokeen perusteella, ja vielä välikokeen jälkeen heikoimmin pärjänneet tiputetaan pois.”
Kolmannen vuoden kurssilainen
Jukka Lehtola, 22, pääsi sisään oikeustieteelliseen kolmannella yrittämällä. Hän kävi joka vuosi myös valmennuskurssin.
”Abivuonna lukuaika jäi lyhyeksi, seuraavana vuonna lukeminen meni yli ja kolmantena vuonna löysin kultaisen keskitien.”
Viimeisenä pyrkimiskeväänä Lehtola pääsi armeijasta huhtikuussa, ja meni toukokuussa alkavalle kurssille. ”Valitsin saman ainejärjestön järjestämän kurssin kuin edelliskeväänäkin. Opettajina toimivat alan opiskelijat, ja opetus oli innostavaa ja keskittyi oikeisiin asioihin.”
”Ehkä en sinä keväänä olisi enää tarvinnut kurssia opetusmielessä, mutta sain sieltä lisää motivaatiota lukemiseen, saatoin kysyä epäselviä asioita ja näin vaihteeksi muitakin ihmisiä lukukopin seinän tuijottamisen sijaan.”
Lehtolan mielestä kurssin tärkeintä antia oli pääsykokeen vaatimustason selviäminen, sekä mahdollisuus verrata omaa osaamistaan muiden pyrkijöiden tasoon.
”Voisin kyllä suositella valmennuskurssia oikikseen pyrkivälle – ainakin ensimmäisellä kerralla.”
Valmennuskurssikonkari Jukka Lehtola korostaa oman motivaation merkitystä.
Preppausahdistusta
Ilona, 20, kävi viime keväänä yhden markkinoiden kalleimmista valmennuskursseista. Motivaatio lääketieteelliseen oli kova, ja voimia riitti lukemiseen abivuodesta huolimatta.
Ilona maksoi kurssin säästöistään.
”Ajattelin kurssin kannattavan, jos se takaisi sisäänpääsyn jo ensi yrittämällä.”
Kurssi alkoi jo ennen joulua ennakkomateriaalien parissa. Ylioppilaskokeisiin samalla puurtavaa abia kurssin vetäjät rauhoittelivat: ”Eihän niillä kirjoituksilla ole niin väliä, jos nyt pääset sisään”.
Keväällä luentoja ja harjoituksia oli kahdet päivässä. Pääsykokeisiin valmentamisen lisäksi kurssin tarkoituksena oli myös luoda ryhmähenkeä yhteisten kokemusten avulla. Ilona koki tilanteen päinvastaisena.
”Kun kävimme yhdessä ulkona, ei illan aikana puhuttu mistään muusta kuin lääkiksestä. Moni oli pyrkinyt sinne jo useana vuonna, eikä heidän elämäänsä tuntunut mahtuvan mitään muuta kuin lääkis ja pääsykokeet.”
”Kurssi alkoi tuntua ahdistavalta, ja ajattelin kauhulla opiskelevani samojen ihmisten kanssa vielä vuosikausia. Lopuksi en ollut enää lainkaan varma, haluanko kovasta työstä huolimatta päästä sisään.”
Ilona kävi pääsykokeissa, mutta haki myös toista opiskelupaikkaa. Nyt hän opiskelee tyytyväisenä ensimmäistä vuottaan – vaan ei lääkäriksi.
Elina Tuomola
