Haave menolipusta johonkin metropoliin siintää monelle opiskelijalle ulospääsynä tahmeasta arjesta. Anton Tsehovin näytelmä Kolme sisarta tarjoaakin hetkellistä lohtua ja huumoria kaikille unelmista eläville.
Reeta Tuoresmäen ohjaus ja sovitus rakastetusta klassikosta tavoittelevat toisaalta neuvostokolhoosin ankeanharmaata tunnelmaa ja toisaalta gogolmaista huumoria. Kellariteatterin esitys nostaa keskiöön henkilöiden hullunkurisimmat piirteet ja tekstin komediallisuuden.
Puvustuksen ja lavastuksen rumuuden estetiikka vievät neuvostoihmisen karuun ja välinpitämättömyyden leimaamaan arkeen. Näyttämöä saartavat tummanpuhuvat vaateröykkiöt kuin menneisyyden kahleina, joista väliin puetaan päälle tunkkaisia toppahaalareita tai ryppyisiä talvitakkeja. Perus-Tsehovista on jäljellä vain taustalla näkyvä samovaari.
Tsehovin henkilöiden viiltävän tarkat luonneanalyysit tarjoavat paljon aineksia tragikomedialle. Kellariteatterin versiossa ne muuntuvat lähes kolhoosifarssiksi.
Ensi-iltahermoilu ja esityksen keskeneräisyys painoivat ehkä vielä päälle, sillä lopputulos oli poukkoileva ja kiireinen. Vaikka näytelmä tarjoaa runsaasti koomisia elementtejä, sen syvät ja riipaisevat tasot hukkuivat turhan koheltamisen alle. Katsoja jäi ikävöimään edes hetkiä Tsehovin tekstin perusmelankoliasta.
Laura Vehkanen Masana (vas.), Silja Heikkilä Olgana ja Anna-Sofia Sysser Irinan roolissa haikailevat metropoliin.
Näyttelijöistä löytyy komediaosaamista. Mikko Hietasen Tuzenbach on mainio, joskin välillä hengästyttävä. Maija Rämän Natasa tahdittaa loputonta puhetulvaansa steppaamalla ja onnistuukin irvokkaana vastakohtana tyylitietoisille sisarille. Mikko Luukkosen Ferapont tekee oivallisen komediahahmon housut kainaloihin vetävänä vahtimestarina. Samuli Helavuon Kulygin roolityö herkullisena aisankannattaja-aviomiehenä yltää pisimmälle. Myös Ylermi Rajamaa juoppona tohtorina on koskettava.
Sisaria ahdistaa silminnähden ruskeankirjava kolhoosimaisema, kun Moskovassa odottaisivat unelmat. He ovat kuitenkin turhan malttamattomia kuunnellakseen tekstin hienoviritteisyyttä sanoissaan. Silja Heikkilän Olga tavoittaa syvempiä tasoja tulkintaansa, mutta Anna-Sofia Sysserin Irina jää etäiseksi. Laura Vehkasen Masa näyttelee kuin murrosikäinen: kirkuu ja rääkyy.
Esityksen soisi rentoutuvan ensi-illan jäykkyydestä, jotta komedia pääsisi rehevästi käyntiin. Tsehovin tekstissä on niin paljon helmiä, että se ei taivu pelkäksi farssiksi.
Maria Lyytinen
Kolme sisarta. Kellariteatteri. Liisankatu 27. Esitykset 2.-3.2, 5.-6.2., 11.-13.2., 16.- 18.2. klo 19. Liput 5/7 e.
