14. tammikuuta 2005
Teksti:

”On aina huikea tunne, kun lavasteseinät nousevat pystyyn. Jokin, joka on ollut vain pään sisällä, tulee konkreettiseksi ja piirtyy muidenkin nähtäväksi”, sanoo lavastaja Sattva- Hanna Toiviainen, 34. Tammikuun puolivälissä saa ensi-iltansa kaksi hänen lavastamaansa työtä: elokuva Paha maa ja televisiosarja Diili.
    Kuvataideakatemian tila-aikataiteen osastolta kuvataiteen maisteriksi 1998 valmistunut Toiviainen on ehtinyt nousta kulissien takaiseksi lavastajatähdeksi muutamassa vuodessa. Sanskriitin Bodhisattvasanasta nimensä saanut taiteilija on lavastanut muun muassa Aleksi Mäkelän ohjaaman Vares-elokuvan, tv-elokuvan Skene sekä tv-sarjat Irtiottoja ja Jako kahteen. Jo aiemmin hän on tehnyt pitkän tien rekvisitöörinä.
    Toiviaisen kanssa paljon työskennellyt ohjaaja Aku Louhimies kuvaa Toiviaista luotettavaksi ja lojaaliksi yhteistyökumppaniksi, joka ymmärtää elokuvallista kerrontaa.
    ”Hän ei tuo itseään turhaan esille, vaan ajattelee tarinan parasta. Elokuvanteossa tärkeintä on kokonaisuus, ja juuri sen luomisessa piilee Hannan taito lavastajana”, Louhimies sanoo.

Palautetta katsojilta ei lavastaja juurikaan saa. Elokuva-arvosteluissa lavastusta ei usein edes mainita. Silti Toiviainen ei koe tekevänsä työtään vain pienelle lavastukseen paneutuneelle katsojaryhmälle.
    ”Uskon siihen, että silloin työ on onnistunut, jos se ei herätä liikaa huomiota, vaan lavastuksen sisältö siirtyy ikään kuin ihmisten alitajuntaan”, hän sanoo.
    Lavastaja ei rakenna ja sisusta tilaa yksin, vaan lähimpänä apurina lavastusryhmässä on rekvisitööri. Toiviainen sanoo työnjaon menevän karkeasti niin, että isot huonekalut, valaisimet,tekstiilit ja seinien muoto sekä pintarakenne ovat lavastajan kädenjälkeä, pienemmät huonekalut ja muut tavarat taas rekvisitöörin. Lavastaja on kuitenkin mukana valitsemassa rekvisitöörin tuomista tavaroista niitä, jotka lopulta päätyvät kuviin.
    Toiviainen voi saada yhden elokuvan lavastamisesta toistakymmentä tuhatta euroa, mutta hänen mukaansa ammatissa ei silti pääse rikastumaan.
    ”Työ on ajoittaista, ja palkkioiden täytyy turvata myös epävarmuuden aikaa.”

Hyvästä lavastuksesta Toiviaisella on selkeä mielipide. ”Kuvan pitäisi olla jollain lailla haasteellinen katsojalle. Hyvä lavastaja laittaa lavastukseen sisälle jotain, mikä kommentoi käsiteltävää aihepiiriä. Jotakin, joka ei ole alleviivaavaa, mutta jos katsoja on herkkänä niin hän voi löytää lavastuksen viestejä”, Toiviainen sanoo.
    ”Kyseessä ei ole kuitenkaan mitään ilmiselvää. Jos rikkaalla ihmisellä on elokuvassa kolikkokokoelma, se alkaa olla jo aika typerää.”
    Millaisia vinkkejä Toiviainen voi antaa katsojille, jotka haluavat tutustua lavastajan työhön Diilissä ja Paha maa -elokuvassa?
    ”Diili on reality-sarja. Lavastettuja tiloja ovat siten oikeastaan vain aula ja johtoryhmän huone, joka onnistui hyvin. Yksityiskohtana voisin sieltä mainita Soila Hännisen valoornamentit. Pahassa maassa taas meillä oli kuvaajan ja pukusuunnittelijan kanssa sisältöajatus puusta materiaalina ja kuvana. Sitä voi yrittää katsoa, että missä se siellä näkyy.”

Heta Tarkkala

Paha Maa elokuvateattereissa 14.1. ja Diili MTV3:lla 16.1. lähtien.