5. Tanja Karpela: Rikoksena misseys

T:Teksti:

Espoolainen sosionomi Tanja Karpela sai vuoden 2003 eduskuntavaaleissa äänivyöryn ja nousi pääministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksen kulttuuriministeriksi.
    Moni kyseenalaisti entisen Miss Suomen ja alusvaatemallin asiantuntemuksen. Arvioita ei parantanut se, että hän palkkasi ainoana riviministerinä kaksi erityisavustajaa. Lehdissä reviteltiin ministerin mielipiteiden sijaan kirjahyllyjen ostoa ja rakkaussuhteita.
    Karpela paljastui kuitenkin ahkeraksi ja paneutuvaksi. Ylioppilaslehden kysely osoittaa, että häntä arvostetaan, vaikkei oikein osata sanoa miksi. Perusteluiksi vastaajat ovat merkinneet useimmiten vain tittelin ”kulttuuriministeri”. Pitkäaikainen kulttuurialan vaikuttaja sen sijaan arvioi, että ministeri on hoitanut tehtäviään hyvin ja jopa paremmin kuin edeltäjänsä.
    ”Karpela voisi kuitenkin painottaa selvemmin joitakin kulttuurin aloja. Lisäksi omia visioita kaivataan lisää”, kulttuurin veteraani sanoo.

Karpela itse suhtautuu
vaikutusvaltaansa vaatimattomasti. Hän korostaa, että äänestäjät päättävät poliitikon kohtalosta.
    ”Valta antaa minulle oikeutuksen tehdä päätöksiä suurtenkin ihmisjoukkojen puolesta. Se ei kuitenkaan saa olla itseisarvo”, hän sanoo.
    Ministeri pitää merkittävimpänä saavutuksenaan kulttuuribudjetin kasvua tänä ja ensi vuonna. Karpela on taitava mediataktikko, joka asettaa sanansa varoen. Hänestä julkisuus arvioi nuoria menestyviä naisia usein miehiä kovemmin ja ulkomuodon perusteella. Hän ihmettelee, miksi nuoret haluavat julkkiksiksi.
    ”Ilman sisältöä julkisuudella on vain haittavaikutuksia ihmiselle. Minulle julkisuus on väline, jolla voin viedä eteenpäin tietoa päätöksistä ja käydä keskustelua”, Karpela sanoo.
    Ministeri ihmettelee sitä, miten häntä on lehdissä toisinaan kohdeltu. Joskus juorujen alkuperä on ollut tuntematon.
    ”Sanotaan, että yhteiskunnassa on kaksi rikosta, joita ei koskaan saa anteeksi. Toinen on ihan oikea rikos ja toinen on misseys”, hän sanoo ja nauraa päälle.

Elina Kervinen